Punasotilas Arvo Salmi

Kalevi Salmi, punasotilaan poika

Taustaksi:

Tämä kirjoitus jäi epähuomiossa pois Köyliist- kirjassarjan vuoden 2021 kirjasta Muistojen poluilta arkistojen aarteisiin. Kirjoitukseni kertoo tietenkin vain yhden punasotilaan vaiheet vuoden 1918 melskeissä. On kuitenkin aika selvää, että muiden punakaartiin liittyneiden vaiheet ovat noudattaneet soveltuvin osin samaa kaavaa.

Vuoden 2021 Köyliist- kirja- tämä kirjoitus mukaan lukien- valottaa vuoden 1918 tapahtumia noin 60 sivun verran. Lisäksi kirjassa on aihetta lisää valaiseva, Jonna Parkkilan hyvä kirjoitus Suojeluskuntajärjestöstä. Toivon, että tämä blogikirjoitukseni saa teidätkin, jolta tämä kirja vielä kirjahyllystänne puuttuu, sen hankkimaan. Se on osa Köyliön historiaa. Oma historia on hyvä tuntea.

Köyliössä omistivat maata vuonna 1918 vain Köyliön Vanhakartano ja siitä poismyydyt tilat. Lisäksi Kankaanpään ja Karhian kylissä oli joitakin tilanomistajia. Kaikkia muita viljeltiin lampuotitiloina, torppina tai mäkitupina. Vaikka vuoden 1918 sodasta on käytetty monia nimityksiä, oli yhtenä merkittävä sodan syynä puute omasta maasta. Yllä kerrottu selittää hyvin, miksi Köyliössä punakaartilaisia oli paljon. Lisäksi nekin, jotka eivät siihen liittyneet tai eivät esim. ikänsä tai terveytensä vuoksi voineet siihen liittyä, olivat lähes poikkeuksetta ”kallellaan” siihen suuntaan. Tämän voi todeta katselemalla Köyliist- kirjan valtiorikosoikeuteen haastettujen köyliöläisten pitkiä nimilistoja.

Arvo Salmi ”joutui” lähestyviä valkoisia paetessaan ottamaan Harjavallasta käyttöönsä polkupyörän, peräti kaksikin. Isommassa mittakaavassa punaiset hidastivat kaikella tavalla valkoisten etenemistä. Mm. huhtikuun puolessa välissä he katkaisivat Porista Tampereelle menevän rautatien räjäyttämällä Kokemäellä Pahankosken rautatiesillan. Kuva: Köyliön valokuvat-arkisto

Lyhyt yhteenveto isäni vaiheista vuonna 1918

• Isä liittyi punakaartiin Köyliössä 1.3.1918
• Oli vartiotehtävissä Raumalla, ilmeisesti 16.3.-31.3.1918, sillä siltä ajalta hän sai palkkaa 240 markkaa
• Siirtyi Noormarkun rintamalle vartiotehtävien jälkeen, mutta tarkkoja päivämääriä ei ole tiedossa.
• Noormarkun Harjakankaalla oli käyty veriset taistelut 30.3., joista valkoiset olivat vetäytyneet illan hämärtyessä ja myös punaiset vetäytyivät myöhemmin illalla Poriin. Porin punakaartin lähettämä reserviläisosasto otti kylän haltuunsa seuraavana päivänä. Punaiset keskittyivät vahvistamaan puolustuslinjojaan Noormarkun kirkonkylässä ja aloittivat myös Harjakankaan linnoittamisen. Noormarkussa käytiin edelleen pieniä, hajanaisia yhteenottoja, kunnes punaisten pääjoukot jättivät paikkakunnan 11. huhtikuuta. Lopullisesti punaiset jättivät Porin seudun 14. huhtikuuta.
• Isäni oli Noormarkun rintamalla melko lyhyen ajan: Ehkä jo 1.4 alkaen tai ehkä vähän myöhemmin eikä osallistunut ankariin taisteluihin. Rintamalta hän pakeni muiden mukana 11- 14. huhtikuuta Poriin.
• Pako eteni Pori – Tampere-radan vartta Peipohjaan, sieltä Kauttualle, josta Loimaalle ja kohti Lahtea.
• isäni vangittiin Lahdessa 1.5.1918.
• Vankileirille hänet siirrettiin Suomenlinnaan, päivämäärä ei ole tiedossa.
• Suomenlinnassa hän oli ainakin vielä 21.6. ja Köyliössä jo 6.7.1918.
• Porin valtiorikosoikeudessa 142 hänet tuomittiin 2.10.1918 kahdeksi vuodeksi kuritushuoneeseen. Tuomio kuitenkin kohtuullistettiin niin, että sen täytäntöönpanoa lykättiin 5 vuotta ja Salmi menetti samaksi ajaksi myös kansalaisluottamuksensa. Tämän koeajan jälkeen tuomio raukesi ja kansalaisluottamus palautui, sillä isä ei tehnyt mitään sellaista tahallista muuta rikosta, joka olisi muuttanut tuomion kuritushuonetuomioksi.

Arvo Salmi ”joutui” lähestyviä valkoisia paetessaan ottamaan Harjavallasta käyttöönsä polkupyörän, peräti kaksikin. Isommassa mittakaavassa punaiset hidastivat kaikella tavalla valkoisten etenemistä. Mm. huhtikuun puolessa välissä he katkaisivat Porista Tampereelle menevän rautatien räjäyttämällä Kokemäellä Pahankosken rautatiesillan. Kuva Köyliön valokuvat-arkisto

Jotain isäni kertoikin

• Mukaan hän lähti, vaikkei ymmärtänyt oikein mistään mitään. Lähtijöille luvattiin, että ”saatte sen jälkeen viljelysmaata”
• Rintamalla hän kyllä ampui, muuta niin ylös, ettei kehenkään voinut osua
• Suomenlinnassa oli ankara pula ruoasta ja kaikki kelpasi. Vangit saivat kerran kiinni rotan ja se olisi ilman muuta syöty, elleivät vartijat olisi ottaneet sitä heiltä pois. Kotiin tultiin aikanaan luurangoksi laihtuneina. Kilomäärätkin on kyllä mainittu, mutta ne ovat pojalta unohtuneet.
• En osannut kysyä isältä, sillä vasta tätä kirjoittaessani olen paremmin tutustunut asioihin ja tapahtumiin. Luultavasti isästä olisi saanut enemmänkin irti, jos olisi osannut kysyä. Olinhan melkein 40 vuotta isän kuollessa ja isä oli loppuun asti aika hyvämuistinen.

Kartta löytyy Suomenlinna.fi-sivustolta ja se kuvaa mainiosti vuoden 1918 vankila-aluetta. Alue oli jaettu kuuteen vankipiiriin, joissa kussakin oli oma johtaja ja toimisto. 

Isäni asian käsittely Porin valtiorikosoikeudessa

Olen tilannut isääni koskevat oikeuden pöytäkirjat ja nipussa on 18 sivua ja isän asia on numerolla 142/478. Oikeuden puheenjohtajana oli Aatto Aalto, jäseninä Yrjö Astala, Väinö Ikonen, Iisakki Toppari sekä apujäsenenä Fredrik Erkman. Virallisena syyttäjänä oli Edvard Gulin, joka vaati paikalla olleelle vastaajalle, räätäli Arvo Emil Fredrik Salmille rangaistusta avunannosta valtiopetokseen.

Pöytäkirjanipussa oli

1) kuulustelupöytäkirja päivältä 21.6.1918 osaston III numero 11 vangista Salmi Arvo Emil Fredrik. Paperista ei saanut selvää missä kuulustelu oli tehty, mutta Suomenlinnassa isäni joka tapauksessa oli vankina. Epäselvästi olivat kirjoitetut myös kuulustelijat, kaiketi Albert Karlsson ja todistajana paikalla oli Otto Kaksonen. Pöytäkirjan mukaan ”Salmi liittyi Rauman 2. pataljoonan 1. komppanian 4. joukkueen toiseen osastoon, jossa komppanianpäällikkönä oli Roiha. Osallistui Noormarkun rintamalla taisteluihin ja ampui. Salmi luovutti kiväärinsä Lahdessa”. Pöytäkirja oli kirjoitettu suomeksi, ja sen viimeisellä sivulla oli arvio ”epäluotettava”. Muutama sana oli myös ruotsiksi, jotka suomensin ”hävytön, röyhkeä”. Ja myös sana, joka tarkoittanee ”pidetään vangittuna”. Ruotsiksi on lisäksi yksi lause, jonka merkitystä en ole pystynyt selvittämään. Ja aivan lopussa- kai jonkinlaisena loppupäätelmänä- iso II ja sen perässä isoin kirjaimin ruotsiksi sana, josta toistaiseksi en ole saanut selvää. Oletan numeron II tarkoittaneen, ettei isäni ollut niitä kaikkein pahimpia roistoja.

2) Kuulustelupöytäkirja päivältä 6.7.1918 tehty Köyliön Suojeluswartion esikunnassa. Kuulustelupöytäkirjan oli allekirjoittanut fil. kand. Oiva Linturi, kapinallisten tutkinnan johtaja Köyliö, ja kuulusteluissa oli mukana esikunnan jäsenet mekaanikko Väinö Bärling ja lakitieteen ylioppilas Aatos Linturi. Pöytäkirjaan oli tehty seuraavat merkinnät: Naimaton, hyvä toimeentulo, rauhallinen, ahkera työntekijä, säännölliset elämäntavat, kotona pidetään hyvänä räätälinä, on työväenyhdistyksen tavallinen jäsen, ollut punakaartissa tavallisena sotilaana, lähtenyt maaliskuussa taisteluihin Noormarkun rintamalle, tuonut Harjavallasta tänne 2 polkupyörää. Esikunnan tiedossa ei ole muita rikoksia eikä hän ole toiminut kiihottajana. Esikunta ehdottaa laskettavaksi Salmin väliaikaiseen vapauteen kotipitäjäänsä.

3) Isä oli allekirjoittanut 24.9.1918 saaneensa haasteen oikeuteen Poriin päiväksi 30.9.1918.

4) Mukana oli kirkkoherra Hannuksen antama papintodistus.

5) Todistus nro 1226, jossa Tutkintoasiain päällikkö listaa isän oleskelupaikkakunnat kapinan aikana sekä mihin punakaartin osastoon hän kuului. Mukana on saman tahon antama todistus isän saamasta palkasta ollessaan Raumalla vartiopalveluksessa 16.3.-31.3.1918. Palkkaa maksettiin 16 päivältä yhteensä 240 markkaa.

Poikana ajattelen ja pohdin

• Suomenlinnan kuulustelujen viimeisen sivun merkinnät isästä eivät sovi eivätkä ole koskaan sopineet häneen. Hän ei ollut koskaan epäluotettava, ei koskaan röyhkeä, ei koskaan hävytön. Nuo arvioinnit kertovat varmasti enemmänkin kuulustelijoiden sen hetkisestä mielentilasta ja heillä olleista asenteista punavankeja kohtaan.
• Se sijaan Köyliössä tehty kuulustelu ja pöytäkirjaan tehdyt merkinnät olivat hyvin tasapuolisia, mutta silti kaikki oleellinen oli kaunistelematta kirjattuna pöytäkirjaan. Tästä esimerkkinä vaikkapa tuo polkupyörien tuonta Harjavallasta. Sekin oli kirjoitettu kauniisti sanomalla, että isä toi kaksi polkupyörää Harjavallasta, kun olisi voitu sanoa hänen varastaneen kaksi polkupyörää. Sama asia, mutta tuonti viittaa enemmän siihen ”että oli pakotettu ottamaan pyörät, jotta ehti pois valkoisten jaloista”. Kiireestähän siinä oikeasti olikin kysymys, niin kuin hän itsekin on kertonut.
• Oikeuskäsittely Porissa tapahtui siis hyvin lakeja kunnioittaen ja isän saama tuomio oli varmasti oikea ja niissä oloissa jopa kohtuullinen. Olen lukenut, että valtiorikosoikeuksien puheenjohtajiksi haluttiin saada ja saatiinkin Suomen lakimieskunnan parhaimmisto.
• Teen pienen sivuhypyn äitini isoveljen saamaan tuomioon, joka oli aika tarkkaan sama kuin isäni saama. Oikeudessa oli kaiketi vaikea vapauttaa kokonaan henkilöä, joka oli ollut rintamalla eikä toisaalta alle 2 vuoden tuomiota ollut silloin helppo valtiorikosoikeudessa antaa. Frans Kolinummi sai siis kahden vuoden tuomion, vaikka hän karkasi rintamalta ainakin pariin otteeseen ja haettiin väkisin kotoa takaisin rintamalle.

Haluatko lukea muiden Sanokaas mun sanonee -blogin kirjoittajien juttuja? Ne löydät tästä.
Haluatko lukea muita Kalevin kirjoittamia juttuja? Ne löydät tästä.
Haluatko lukea muita tämän kategorian juttuja? Ne löydät tästä.
Haluatko lukea kirjoittajien esittelyt? Ne löydät tästä.

Tunnetko jonkun, joka voisi olla kiinnostunut tästä asiasta? Jaa teksti hänelle somessa!