Teatteriharrastusta Tuiskulan jälkeen

Aimo Salmi:

Nuori näyttelijätyttö Turun yliopilasteatterista 1960-luvulta. Kuva: Aimo Salmi.

Varhainen kiinnostus teatteriin voi johtaa jopa ammattimaiseen työskentelyyn. Siitä on Tuiskulan Kesäteatterissakin hyviä esimerkkejä. Varhainen teatteriharrastus voi jatkua amatöörinä myöhemminkin ja johtaa moniin mielenkiintoisiin elämyksiin ja kokemuksiin. Minulle, niinkuin monelle muulle, on käynyt niin.

Teatteri tuli taas mukaan lukiossa

Vuodesta 1950 alkaen en ehtinyt enää toimimaan Tuiskulassa, koska kävin jo koulua Eurassa. Ensimmäisten vuosien aikana en koulussa varsinaisesti osallistunut näytelmien tekemiseen. Teatteri tuli taas mukaan lukiossa, jossa oli siihen aikaan aktiivista kulttuuritoimintaa. Itsekin yritin siihen innostua ja innostaa, koska olin silloin teinikunnan puheenjohtajana. Esitimme kokonaisia näytelmiä, etupäässä koulun omissa juhlissa, mutta myös ulkopuoliselle yleisölle. Olen unohtanut useimmat esitykset, mutta yhdestä on minulla vielä muistiinpanoja. Kyseessä oli Minna Canthin “Spiritistinen istunto”, jonka esitimme Teinikuntamme 10-vuotisjuhlassa. Yleisöä oli runsaasti ja paikallinen sanomalehtikin arvioi myönteisesti esityksemme.1950-luvulla järjestettiin maakunnallisia teinien kultuurikilpailuja, joihin osallistuimme. Veimme Canth-esityksemme tuohon tapahtumaan Raumalle. Näytelmämme ja näyttelijämme saivat kiitosta noissa kisoissa.

Lukion aikana osallistuin myös muihin maakunnallisiin teinitapaamisiin. Sielläkin vastaan tuli monia kulttuurista kiinnostuneita ja eri aloja harrastavia nuoria. Silloin tapasin mm. erään ikätoverini, tamperelaisen Seela Virtasen. Hänet kaikki tuiskulalaisetkin tuntevat nykyään eri sukunimellä ja arvostavat suuresti hänen taitoaan teatterin tekemisessä.

Olin mukana perustamassa Turun ylioppilasteatteria vuonna 1959

Opiskelemaan siirryttyäni ajauduin pian paikalliseen teatteria harrastavien opiskelijoiden joukkoon. Itse asiassa olin mukana perustamassa Turun ylioppilasteatteria vuonna 1959. Alkuvaiheessa mukana oli useita lääketieteellisen tiedekunnan opiskelijoita, mikä antoi lisätyöntöä toimintaan osallistumiseen. Toimin alkuun avustavissa tehtävissä, mutta myöhemmin sain ja teinkin pieniä rooleja eri näytelmissä. Lääketieteen opintojen vaativuuden takia en kuitenkaan halunnut sitoutua kovin aikaa vieviin tehtäviin.

Jo alkuvaiheessa teatteriin hakeutui moni myöhemmin ammattinäyttämöillä esiintynyt taiteilija. Niinpä monipuolisesti Suomen teatterielämässä viihtynyt Paavo Liski oli alkuvaiheen näyttelijämme, joka loisti mm. esittämässämme nobelisti Samuel Beckettin näytelmässä “Huomenna hän tulee”. Yhteydet muihin ylioppilasteattereihin olivat myös jatkuvia. Erityisesti Helsingin ylioppilasteatterissa toimi silloin monta myöhemmin hyvin arvostettua ammattilaista alkaen Kalle Holmbergista Kaisa Korhoseen. Heidän liepeillään pyöri myös kirjailijoita ja runoilijoita, joihin oli mielenkiintoista tutustua.

Ulla-Maija Siiikavire (keskellä) sekä pari muuta näyttelijää Turun yliopilasteatterista 1960-luvulta. Kuva: Aimo Salmi.

Minut haluttiin teatterin johtajan tehtävään

Turun ylioppilasteatterin johtokunta syksyllä 1966. Edessä oikealla Ulla-Maija Siikavire. joka oli ensimmäinen Teatterikouluun pääsyt Turun ylioppilasteatterilainen. Hän toimi myöhemmin eri ammattiteattereissa ja lopulta freelancerina. Hän opetti myös teatterikoulussa. Ulla-Maijan takana olen itse, ilman partaa. Neljästä kuvassa olleista tuli eri alojen kulttuurityöntekijöitä ja muista hyviä kansalaisia. Kuva: Aimo Salmin kotialbumi.

Valmistumiseni jälkeen Turun ylioppilasteatteri oli vaikeassa tilanteessa kunnollisen esitystilan puutteen takia. Löytyi sopiva korjattavissa oleva tila, mutta rahaa puuttui. Tarvittiin pankkilainaa ja uskottavuutta. Asia hoidettiin sillä tavalla, että perustettiin teatterille kannatusyhdistys ja teatterin johtajaksi haettiin joku muu kuin opiskelija. Minut haluttiin tehtävään. Olinhan nuori lääkäri, joka vieläpä päivysteli Turun kaupunkia. Toimin pari vuotta teatterin johdossa, jona aikana saimme tilat kuntoon ja esitykset taas käyntiin. Minulla oli apuna monipuolinen ja lahjakas johtokunta, josta osa myöhemmin jatkoi ammattiteattereissa tai muissa kulttuuritehtävissä. Alkuun esitysten taso ei aina ollut kovin korkea, mutta myöhemmin Turun ylioppilasteatteri on varmistanut pysyvän paikkansa Turun teatterikentässä. Ehkäpä olin pieneltä osalta viemässä eteenpäin tuon teatterin jatkumoa.

Tapasin monia kulttuurialan ihmisiä

Noina aktiivisina “teatterivuosinani” tapasin monia muita teatterialan ammattilaisia sekä alkavia turkulaisia kirjailijoita ja muita kulttuuri-ihmisiä. Teatterimme puheenjohtajana osallistuin joihinkin julkisiin keskusteluihin teatterista. Tehtävästäni johtuen minut houkuteltiin myös Turun teatterikerhon johtokuntaan, mikä loi yhteyksiä silloisiin Turun kaupunginteatterin näyttelijöihin ja paikallisiin teatterinharrastajiin. Sen aikaista Turun kaupunginteatterin johdossa toimineista tulin tuntemaan Kalervo Nissilän ja Kaija Siikalan, joka on ohjannut myös Tuiskulan Kesäteatterissa. Kalervo Nissilän poika Kimmo toimi myös samaan aikaan kanssani Turun ylioppilasteatterissa.

Nämä olivat joitakin yksittäisiä muistumia omilta “teatterivuosiltani”, joiden juuret löytyvät lapsuudestani ja nuoruuteni Tuiskulan silloisesta “kulttuurielämästä”. Muutakin kiinnostavaa voisi olla vielä esiin tuotavissa. Kukaties voin palata joiltakin osin asiaan vielä myöhemmin.

Haluatko lukea muiden Sanokaas mun sanonee -blogin kirjoittajien juttuja? Ne löydät tästä.
Haluatko lukea muita Aimon kirjoittamia juttuja? Ne löydät tästä.
Haluatko lukea muita tämän kategorian juttuja? Ne löydät tästä. 
Haluatko lukea kirjoittajien esittelyt? Ne löydät tästä.