Skip to content
Elettiin sitä ennenkin

Tekstiilinäyttely Köyliön valokuva-arkistossa

Anneli Laine:

Köyliö-seuran ylläpitämässä Köyliön Valokuva-arkistossa on uutena virtuaalinäyttelynä Tuiskulan Torpparimuseosta löytyviä naisten tekstiilejä. Näyttelyyn voi tutustua tästä.  Kirjoita Yleishaku-sarakkeeseen A05 ja paina ETSI. Valitettavasti nämä upeat tekstiilit eivät ole yleisön nähtävinä museossa, mutta onneksi nykytekniikalla on mahdollista kurkistaa tekstiilivarastoon.

Muiden näyttelyiden koodit voit tarkistaa tästä.

Tekstiilinäyttely Köyliön valokuva-arkistossa

Kirjoita kuva-arkiston hakusivulla yleishakukenttään A05 ja paina sen jälkeen Etsi-painiketta. Näyttely avautuu tutkittavaksesi.

Tähän kirjoitukseen olen noukkinut muutaman esimerkin tästä virtuaalisesta näyttelystä, tekstit ovat Hanna Jaakolan Museotaksvärkki-hankkeelle tekemästä esityksestä.

Kaikista tekstiileistä ei valitettavasti ole tietoa, kenelle ne ovat kuuluneet. Jos joku teistä tunnistaa jonkun asun valokuva-arkistosta, otan mielelläni vastaan kaiken tiedon, mikä on saatavissa.

Yhteystietoni:

Anneli Laine
040 5167 455
onnelilaine (at) gmail.com


Tekstiilit kertovat

Hanna Jaakola:

Tekstiilit kertovat kulttuurista, menneistä ajoista ja katoavaisuudesta. Ne kertovat materiaaleista, valmistustavoista ja kädentaidoista sekä tavallisten ihmisten, etenkin naisten elämästä ja historiasta, jolloin arvot ja tavat olivat erilaiset kuin tänä päivänä ja pukeutumista ohjasivat eri käytännöt ja normit häveliäästä koristautumisesta käytännönläheisyyteen.

Köyliön Museoyhdistyksen tekstiilikokoelmasta löytyy kattava kokonaisuus yhden paikallisen suvun vanhoista tekstiileistä, jotka uistuttavat jatkuvuuden merkityksestä. Kokoelmien kätköistä löytyy myös tekstiilejä, jotka ovat olleet osa paikallista ja rakasta teatteritoimintaa ja tulleet sitä kautta osaksi kokoelmia muistuttaen näytelmistä vuosien takaa. Seasta löytyy myös yksittäisiä tekstiilejä, jotka tuovat arvokkaan lisän ja merkityksen kokoelmaan. Köyliön Museoyhdistyksen tekstiilikokoelma on juuri oman näköisensä, uniikki kokonaisuus, ajatuksella parsittu ja juuri siksi arvokas.

Alma Härkälän morsiuspuku

Alma Härkälän morsiuspuku. Hän avioitui Eemil Mäkelän (myöh. Härkälä) kanssa vuonna 1916. Ennen morsiuspuku ei eronnut muodikkaasta juhlapuvusta, vaan morsiamelle hankittiin uusi puku, jota hän käytti myöhemmin juhlavissa tilaisuuksissa niin kauan kuin se vain mahtui päälle. Morsiuspuvun siitä teki asusteet, kuten kruunu, seppele ja morsiuskorut. Puvusta on tehty kopio Kesäteatterin käyttöön. Kuva: Köyliön valokuva-arkisto/Jaakko Ojala.

 

Salme Härkälän hääpuku

Salme Härkälä avioitui Paavo Varpialan kanssa vuonna 1949. Salmella oli yllään villakankaasta valmistettu upea yksinkertainen hääpuku, jota koristaa etumuksen koristepoimutus sekä kapea palmikoitu vyö. Ajan tyyliin kuuluivat myös olkatoppaukset, joilla haluttiin korostaa hartialinjaa. Kuva: Köyliön valokuva-arkisto/Jaakko Ojala.

Kolmannen päivän hääpuku 1800-luvulta

Kolmannen päivän hääpuku vuosisadan vaihteesta. 1800-luvulla häitä vietettiin monta päivää, jolloin morsian tarvitsi hääpuvun myös toiselle ja kolmannelle päivälle. 1800-luvulta 1900-luvun alkuun musta hääpuku oli varsin yleinen hääpuvun väri varsinkin maaseudulla. Kuva: Köyliön valokuva-arkisto/Jaakko Ojala.

Punainen kolmiosainen Sofia Niemisen puku

Punainen kolmiosainen Sofia Niemisen puku on mahdollisesti myöskin 1900-luvun alusta. Pukuun kuuluu pusero, liivi ja hame. Hämmästyttävää oli huomata, kuinka pieniä naiset olivat tuohon aikaan. Asujen pukeminen oli myös oma haasteensa, eikä siihen aina yhdet käsiparit riittäneet. Tähän kuvaan hame on kuitenkin puettu väärinpäin, takapuoli on edessä. Kuva: Köyliön valokuva-arkisto/Jaakko Ojala.

Vihreä kotitekoinen villakankaasta ommeltu puku

Vihreä kotitekoinen villakankaasta ommeltu puku on mahdollisesti 1900-luvun alusta. Tuolloin myös kankaat ja langat valmistettiin itse, vaikka 1800-luvun lopulla oli jo saatavilla tehdasvalmisteisia kankaita ja lankoja. Tämän puvun on saanut Asta Kallio Parkkilan mummulta koulunäytelmää varten. Tässäkin hame on väärinpäin. Kuva: Köyliön valokuva-arkisto/Jaakko Ojala.

Matilda Vanha-Härkälän kotitekoinen kirkkopuku mahdollisesti vuodelta 1915

Matilda Vanha-Härkälän kotitekoinen kirkkopuku mahdollisesti vuodelta 1915. Korutonta tummaa pukua koristaa pitsikaulus sekä hihojen samettiset kädensuut. Suurin osa 1900-luvun alun vaatteista ommeltiin kotona itse. Tyttöjen kädentaitoja harjoiteltiin jo pienestä pitäen ja käsityötaidot olivat itsestäänselvyys. Tässäkin hame on väärinpäin. Kuva: Köyliön valokuva-arkisto/Jaakko Ojala.

Lottapuku

Kokoelmasta löytyy myös Lotta-puku, joka kuului aikoinaan Aune Kupariselle. Lottapuvun malli hyväksyttiin jo vuonna 1922. Puku oli harmaata puuvillaa tai villakangasta. Siihen kuuluivat lottaneuleen lisäksi valkoinen kaulus ja kalvosimet sekä jaostonauha. Kengät olivat mustat ja matalapohjaiset, sukat harmaat tai mustat. Lottien arkipuvun vasempaan ranteeseen ommeltiin kankainen kurssimerkki sekä jaostonauha. Rintataskuun kiinnitettiin valkoinen kurssitähti ja puvun kaulus suljettiin lottaneulalla. Lottapuvun käyttäjän tuli esiintyä ”sivistyneen ihmisen hillityin käytöksin, vaatimattomasti ja huomiota herättämättä”. Kuva: Köyliön valokuva-arkisto/Jaakko Ojala.


Haluatko lukea muiden Sanokaas mun sanonee -blogin kirjoittajien juttuja? Ne löydät tästä.
Haluatko lukea muita tämän kategorian juttuja? Ne löydät tästä.
Haluatko lukea muita Annelin kirjoittamia juttuja? Ne löydät tästä.
Haluatko lukea muita Hannan kirjoittamia juttuja? Ne löydät tästä.
Haluatko lukea kirjoittajien esittelyt? Ne löydät tästä.

Tunnetko jonkun, joka voisi olla kiinnostunut tästä asiasta? Jaa teksti hänelle somessa.

1 kommentti

  1. Kalevi Salmi 13.4.2020 klo 13:00

    Onpas Museolla tosi kauniita pukuja, vaikka kyllä minä sen oikeastaan olen tiennytkin, ja nyt taas näen. Muistan kuinka Hanna Jaakola monesti ihasteli Museon mahtavaa pukukokoelmaa ”jollaista ei juuri muista museoista löydy”. Vaan meiltäpä löytyy. Vau, Kalevi

Kirjoita kommentti





Scroll To Top