Siirry sisältöön
Joutoajan puuhat

Alokasaika armeijassa nykyään

Alokasaika armeijassa nykyään

Jääkäri Härkälä (kuvan punkka ei ole minun, hyi) Kuva: Aleks Sinkkonen.

Niilo Härkälä:

Tervehdys lukijoille! Läpystä vaihto kalastustekstien kanssa ja hyppy armeijan vihreisiin! Tulevat tekstini tulevat kertomaan monille nostalgisesta aiheesta, armeijasta. Kerron hieman mitä armeija on nykyään, jotta siellä päässä voidaan miettiä urakalla “silloin kun minä olin armeijassa…” Tässä blogikirjoituksessa kerrotaan tuoreessa muistissa olevasta alokasajasta, joka alkoi 6.1.2020 ja päättyi juhlallisesti valaan 14.2.

Ensimmäinen aamu alokkaana

Aloitetaan siitä puhutuimmasta ja pelätyimmästä, ensimmäinen päivä ja ensimmäinen aamu. Saavuin itse parin kaverini kanssa puolenpäivän aikaan Säkylän varuskunnan alueelle, jossa sotilaspoliisit ohjasivat meidät heti oikeaan paikkaan. Käytiin kuittaamassa itsemme saapuneiksi ja meille ilmoitettiin, mihin yksikköön lähdemme alokasaikaa viettämään. Omaksi yksikökseni minulle ilmoitettiin 2. jääkärikomppania. Lähdimme suunnistamaan omaan yksikköömme ja siellä meitä oli vastassa jo tulevat alikersanttimme. Tavoille alettiin oppia heti, kun pulpetissa luki “sano: herra tai rouva alikersantti, oma nimi ilmoittautuu palvelukseen. Tässä vaiheessa saimme lapun, josta selvisi tupa sekä punkka.

Itse jännitin eniten sitä, millainen tupa minulle sattuu, mutta tupaan päästyäni minua odotti erittäin positiivinen yllätys. Tuvassa odotteli kaksi miestä, jotka olivat kavereitani jo siviilistä! Pikkuhiljaa tupaan alkoi lappaamaan lisää tuttuja ja meille selvisi, että kyseessä on uusi kokeilu, jossa tuvat oli jaettu paikkakunnittain. Alkutaipaleelle oli siis helppoa lähteä kavereiden kanssa.

Varusteita oli paljon

Miltei heti lähdettiin hakemaan varusteita, laskettiin ne ja kohdattiin ensimmäinen fyysinen mahdottomuus: tavaroiden saaminen kaappiin. No, kyllä ne sinne mahtuivat juuri ja juuri eikä siinä ollut edes kaikki, edessä oli vielä kolme reissua varastolle. Kun tavarat oli ahdettu kaappiin, vedettiin maiharit jalkaan ja maastopuku ylle ja juteltiin loppuilta. Klo 22.00 tuli nukkumaanmenoaika ja valot sammutettiin. Ei se uni yöllä tullut, pyörin punkassa ja mietin tulevaa aamua, lopulta sain unen päästä kiinni ja seuraavan kerran avasin silmäni monelle tuttuun huutoon: KOMPPANIASSA HERÄTYYYYYYS!!.

Ensimmäinen viikko oli totuttelua talon tavoille

Ensimmäinen viikko oli lähinnä totuttelua arkirytmiin, slangiin ja käyttäytymiseen. Moni asia oli aluksi todella hankala sisäistää, mutta pikkuhiljaa se alkoi luonnistua. Ensimmäinen viikko oli siis lähinnä sulkeisia ja oppitunteja, tutustumista varuskunnan alueeseen ja tulevan läpikäyntiä. Äkkiä kaikki jäi päähän.

Fyysisesti ja henkisesti rankat viikot alkoivat

Seuraavat viisi viikkoa olivat fyysisesti todella vaativia ja henkisestikin uuvuttavia. Paljon rankkoja harjoituksia. Runsaasti liikuntaa ja pitkiä kävely- ja pyöräilymatkoja. Alkuun taisteluharjoitukset olivat erityisen uuvuttavia, sillä sirpaleliivi ja taisteluliivi yhdistelmä painaa yllättävän paljon ja sen kanssa touhuaminen vaati pitkään totuttelua.

Entä mitkä olivat alokasajan “plussat ja miinukset”?

Alokasaikana oli paljon asioita, jotka eivät oikein olleet mieleen kenellekään ja siihen kuuluisaan käyrään tuli suuria piikkejä. Kova kiire odottamaan ja asioiden ylitoistaminen ovat varmasti asioita, jotka ovat puolustusvoimissa säilyneet jo kymmeniä vuosia. Ensimmäinen metsäyökään ei ollut varsin ruusuinen, kun koko leirin ajan satoi vettä/räntää eikä lämpötila ulkona ollut erityisen korkealla. Tietysti kokemusta pahensi se, kun emme osanneet varustautua oikein. No, siitä lähtien on tullut aina mietittyä mitä ylleen pukee!

Paljon on asioita, joista olen armeijassa myös pitänyt. Uudet kaverit etunenässä. Voi olla, että olen sekaisin, kun sanon, että aamut ovat mukavia! Meidän yksiköllämme on aikaisin herätys ja aamuissa parasta on tempo. Kaikki tapahtuu nopeasti eikä ole paljon aikaa jäädä makoilemaan. Sängystä ylös ja vaatteet niskaan ja ehtii ehkä käymään vessassakin vielä, TAI pestä hampaat. Seuraavaksi kerron asian, joka saa jo armeijan käyneen joukon vetämään henkeään ja sanomaan sen ääneen “SILLOIN KUN MINÄ…”; punkka tehdään nykyään vasta aamiaisen jälkeen, ajatelkaas sitä! Ei hätää, lievitän tuskaanne: Aamuisin aikaa on myös vähennetty sen mukaisesti.

Myös ammunnat ja aseen käsittely on ollut itselle mielekästä touhua ja vaikka itse sanonkin, olen siinä pärjännyt melko hyvin, ehkä siksi se on mielekästä😉

Uusi järjestelmä on nyt käytäntö

Loppuun kerrottakoon, että olemme poikkeuksellisessa tilanteessa, kun uusi järjestelmä on meille nyt käytäntö. Se näkyy eniten koulutuksessa, johon on tuotu mukaan hieman virtuaalikoulutusta ja simulaattoreilla toimintaa. Huom. hieman! Armeija ei siis vielä ole tietokoneella pelaamista. Toinen asia, jossa uusi koulutusjärjestelmä näkyy on jaksotus. Alokasjakso kestää ensimmäiset 6 vko, jonka jälkeen starttaa koulutushaarajakso 6 vko. Tämän jälkeen E-jakso, joka on lopun aikaa.

Minusta tulee PaSi-kuski

Uusien palveluspaikkojen valinnat tulevat ilmi kh-kauden alussa, mutta kerrottakoon, että omani sain jo kuulla, sillä koulutukseni alkaa heti kh-kauden alussa. Tekivät minusta PaSi kuskin! Olen siinä mielessä etuoikeutettu, että pääsin niiden harvojen joukkoon, jotka koulutetaan käyttämään uusinta xa-vaunua! Kirjoitan tätä tekstiä nyt valalomalla, on sunnuntai päivä (16.2) eli kh-kausi starttaa huomenna. Palaan tänään takaisin porteista sisään ja huomenna alkaa uusi koulutus, jota odotan innolla. Koulutuksen kesto on itselläni 347päivää, jäljellä 305. Jouluksi kotiin!

Armeijasta huolimatta, olen mukana Tuiskulan Kesäteatterissa, kiitos ymmärtävän henkilökunnan. Siellä nähdään ja seuraavan kerran, kun kirjoittelen, olen jo valmis XA360-kuljettaja. Lisätietoa 2020 koulutuksesta löydät puolustusvoimien sivuilta.


Haluatko lukea muiden Sanokaas mun sanonee -blogin kirjoittajien juttuja? Ne löydät tästä.
Haluatko lukea muita Niilon kirjoittamia juttuja? Ne löydät tästä.
Haluaatko lukea muita tämän kategorian juttuja? Ne löydät tästä.
Haluatko lukea kirjoittajien esittelyt? Ne löydät tästä.

Tunnetko jonkun, joka voisi olla kiinnostunut tästä asiasta? Jaa teksti hänelle somessa!

8 kommenttia

  1. Pentti 2.3.2020 klo 09:33

    Mukava juttu Niilo! Odotan mielenkiinnolla seuraavia.

    • Niilo 2.3.2020 klo 09:43

      Kiitos!

      • Anne 2.3.2020 klo 19:23

        Hyvin kirjoitettu ja kiva kuulla että viihdyt! Tsemppiä koulutuksiin !

        • Niilo 2.3.2020 klo 20:18

          Kiitos!

  2. Merja Mäkelä 2.3.2020 klo 12:19

    Hyvin ja mielenkiintoisesti kirjoitettu. Odotellaan innolla uutta. T. Merja ja Kari

    • Niilo 2.3.2020 klo 12:35

      Kiva kuulla! 😊

  3. Timo sieltä prikaatin esikunnasta 3.3.2020 klo 20:02

    Hyvä kirjoitus Niilo. Asiallinen ja informatiivinen. Hienoa, että pääsit nimenomaan uusimman panssaroidun miehistönkuljetusvaunun XA-360 ajajakoulutukseen. Se on hieno ajoneuvo. Menestystä. 👍

    • Niilo 4.3.2020 klo 08:53

      Kiitos! Tyytyväinen olen valintaan!

Kirjoita kommentti





Vieritä ylös