Pyhiinvaellus 2020-virtuaalivaellus

Kalevi Salmi:

Taustaksi

Pyhän Henrikin Pyhiinvaellusyhdistys järjestää joka kolmas vuosi ns. pitkän vaelluksen Turusta Ruskon, Maskun, Nousiaisten, Mynämäen, Yläneen, Säkylän kautta Köyliöön ja täältä vielä linja-autolla Kokemäen Pyhän Henrikin saarnahuoneelle ja takaisin. Paluu lähtöpaikkaan Turkuun tapahtuu linja-autolla. Vuonna 2020 tämä oli suunniteltu tapahtuvaksi 8.-14.6., mutta yhdistyksen hallitus joutui peruuttamaan tapahtuman ja siirtämään sen vuoteen 2021. Vaellus olisi käytännössä tapahtunut perinteisen kaavan mukaan.

Vaellamme nyt tässä blogikirjoituksessa vuoden 2017 vaellusta kahtena viimeisenä päivänä, lauantaina 13.6. ja sunnuntaina 14.6. Lauantaina päivä alkoi aamuhartaudella Yläneen työväentalolla klo 7.00 ja päättyi ruokailuun ja yöpymiseen Köyliössä Lallin koululla. Matka oli noin 30 kilometriä. Sunnuntain kävely oli noin 10 kilometriä ja päätepisteenä oli messu klo 13.00 Köyliön Kirkkokarilla. Ohjelma jatkui linja-autolla vielä Kokemäelle Pyhän Henrikin saarnahuoneelle, josta vaeltajat kuljetettiin samalla bussilla vaelluksen lähtöpisteeseen Turkuun. Valokuvia minulla on parhaiten Köyliön ja Kokemäen osalta, joten vaelluksessa keskityn seuraamaan pääosin Köyliön ja Kokemäen tapahtumia.

Etävaellus lauantaina

Pyhän Henrikin Pyhiinvaellusyhdistyksen hallituksessa on edustaja jokaisesta kunnasta, myös jo lopetetuista, jonka lävitse vaellus etenee. Tapana on, että kunkin kunnan edustaja toivottaa vaeltajat tervetulleiksi oman kuntansa rajalla. Ajoin varmuuden vuoksi autolla yhdessä vaimoni Mirjan kanssa tarkistamaan tilannetta Säkylän Korven myllylle, sillä aikatauluista ei koskaan tiedä ja järjestelyjen takia on tärkeää pysyä selvillä mitä on odotettavissa. Matkalaiset siellä vielä lepäilivät lounaansa jälkeen, mutta aikataulu oli pitänyt eikä kenelläkään ollut erityisiä ongelmia. Kaikenlaistahan olisi voinut sattua, sillä päivämatka Yläneeltä tänne oli sentään kunnioitettavat 13 kilometriä. Matka lounaspaikasta, Korven myllyltä, Köyliön rajalle on noin 7 kilometriä. Vaimoni päättikin spontaanisti hypätä kyydistäni ja kävellä vaeltajien matkassa Köyliöön.

Köyliöön tullessa kunnan raja on paikassa nimeltä Kultakiperä. Olin Köyliön Lallin ja Kertun vuosimallia 2016, Pentti Laine ja Anneli Laine, kanssa täällä vastaanottokomiteana. Pentti puhalsi tervetulotoivotuksena ”olen kuullut, on kaupunki tuolla, päällä maan yllä pilvien sillan”.

Pentti Laine toivotti vaeltajat soitollaan tervetulleiksi Köyliöön 13.6.2017. Kuva: Sanna Kinnunen.

Pienen lepotauon ja hartauden jälkeen matka jatkui saman musiikin saattelemana kohti Kankaanpään kylää ja Kuninkaanlähdettä, jonne matkaa oli 5 kilometriä. Tieto maalin häämöttämisestä tuo aina lisää energiaa ja matkaa jatkettiin pontevasti. Myös reipas musiikki tunnetusti antaa matkalaisille tarmoa.

Kuninkaanlähteellä on aina toivottu piipahdettavan. Niin tehtiin nytkin. Vaikka paikka on jo hyvin lähellä Lallin koulua, toi se jälleen tervetulleen lepotauon. Säkylän kirkkoherra Aila Isotalo piti hartauden ja kanttori Mikko Pelkonen säesti kitarallaan laulua.

Kirkkoherra Aila Isotalo ja kanttori Mikko Pelkonen ja hartaushetki Köyliön Kuninkaanlähteellä 13.6.2017. Kuva: Sanna Kinnunen.

Edessä oli enää vähän yli kilometrin matka Lallin koululle. Aikataulusta oltiin taas myöhässä, kuten joka vuosi. Olin asiasta jo informoinut ruokavastaavia ja koululla oli tehty kaikki voitava, jotta kaikki ruoat olisivat sopivassa lämmössä vaeltajien tullessa. Ruokahuollon ammattilaisillekaan tämä järjestely ei ole helppoa.

Kattaus Lallin koululla 13.6.2017. Kaikkea on, mitä ihminen tarvitsee. Kuva: Sanna Kinnunen.

Vaeltajille oli ilmoitettu, että tavarat viedään suoraan majoitustiloihin koulun juhlasaliin, mutta heti sen jälkeen siirrytään ruokailuun. Välittömästi ruokailun jälkeen oli ehtoollinen Aila Isotalon toimittamana. Loppuilta olikin vapaata; saunomista, jalkojen hoitoa ja yölepoon kukin siirtyi oman aikataulunsa mukaan.

Ruokailu Köyliössä on tunnetusti yksi matkan kohokohtia, kauniisti katettu, maittava ja monipuolinen ja jonka Köyliön maa- ja kotitalousnaiset monen vuoden rutiinilla hymyillen tarjoavat.

Taas kerran vaeltajia odotti maittava ruokapöytä, johon 13.6.2017 Merja Mikkola ja Leija Vaaranen luovat vielä viime varmistavan silmäyksen. Kuva: Sanna Kinnunen.

Yöpyminen on tapahtunut viime vuosina juhlasalissa jumppa-alustoilla, joille kukin on yleensä asettanut oman makuupussinsa.

Etävaellus sunnuntaina

Aamiainen oli klo 8.00, sen jälkeen lähtöhartaus ja vielä viimeinen kävelyosuus, noin 10 kilometrin vaellus Kirkkokarille. Tapana on kokoontua Taren pihapiirissä ja odotella vielä paikalle linja-autoilla Helsingistä ja ehkä muualtakin saapuvia katolisia. Taren rantaan kävellään tästä yhtenä kulkueena.

Pyhiinvaeltajien värikäs joukko matkalla Taren pihapiiristä rantaan vuonna 2010. Kuva: Tarmo Malinen.

Taren rannasta jatketaan venekuljetuksella Kirkkokarille. Ristolan kyläyhdistyksen aktiivit ovat vuodesta toiseen hoitaneet venekuljetuksen ja aika pitkiä jonojakin tällöin ajoittain muodostuu. Kuljetus tapahtui alkuaikoina soutuvenein. Nykyisin messuun menijöitä kuljetetaan moottorivenein, lautalla ja useasti on apuun saatu myös Pyhäjärven Järvipelastajien kumivene. Kaikesta huolimatta jonoihin on syytä varautua ja niiden, jotka eivät ole varsinaisia vaeltajia, toivotaan ruuhkien välttämiseksi tulevan ylitykseen ennen vaeltajia. Ylityksestä Kirkkokarille peritään pieni maksu. Yleisesti ei ehkä ole tiedossa, että Ristolan kyläyhdistys ylläpitää rannassa myös venettä, joka on muina aikoina vapaasti kenen hyvänsä Kirkkokarille haluavan käytössä. Rannassa on myös lipas, johon voi kiitokseksi pudottaa sopivan summan ja voisin lahjoitusta myös suositella.

Kaikesta tästä kyläyhdistys ansaitsee hatunnoston, samoin kuin mahtavasta teosta adoptoida Kirkkokari.

Taiteilija Väinö Nummiston suunnittelema rahalipas Taren rannassa odottaa lahjoituksia, joilla katetaan veneen huoltokuluja. Kuva on vuodelta 2011. Kuva: Kalevi Salmi.

Messun jälkeen 14.6.2017 odotellaan jälleen kuljetukseen mantereelle. Kuvassa näkyvät kaikki käytössä olleet kulkuvälineet; lautta, pieni moottorivene ja kumi vene. Kuva: Keijo Koskinen.

Matka jatkui ongelmitta bussilla messusta Kokemäelle, jossa seurakunta tarjosi lounaan. Täältä matkattiin kävellen Pyhän Henrikin saarnahuoneelle. Saimme kuulla saarnahuoneen historiaa asiantuntevan oppaan suulla ja lopuksi oli vuorossa ekumeeninen rukoushetki.

Pyhän Henrikin saarnahuone on kauniilla paikalla Kokemäenjoen rannalla. Hirsinen saarnahuone on tämän kauniin suojarakenteen sisällä. Kuva on 14.6.2017, jolloin vaeltajat saapuivat alueelle. Kuva: Keijo Koskinen.

Vaelluksen, rauhoittumisen, itsensä etsimisen viikko oli ohi, kenellä ensimmäinen, kenellä jo vaikka kuinka mones. Matka jatkui yhdessä Turkuun ja kohti elämän uusia seikkailuja- jalkojen rakot ja muistot mukanaan.

Yksi matkan 2017 vaeltaneista oli Kiukaisissa syntynyt, nykyään Helsingissä ja osittain Huittisissa mökillä vaimoineen asusteleva Harri Mattila. Hänen kiteytyksensä matkasta oli ”Kaiken kaikkiaan Pyhän Henrikin pyhiinvaellus oli upea kokemus: paljon uutta tutkailtavaa historian lehdiltä, sielulle ravintoa ja rauhaa, vaellus Luonto-äidin helmassa Lounais- Suomen vehreässä maisemassa tosi mukavan porukan kanssa. Pyhiinvaellus täydensi omaa ymmärrystä Ruotsin ja Suomen yhteisestä keskiajan historiasta”.

Vuoden 2017 vaeltajat kuvattuina Nousiaisten Pyhän Henrikin kirkon portailla messun jälkeen. Harri Mattila vasemmalla. Kuva: Harri Mattila.

Haluatko lukea muiden Sanokaas mun sanonee -blogin kirjoittajien juttuja? Ne löydät tästä.
Haluatko lukea muita tämän kategorian juttuja? Ne löydät tästä.
Haluatko lukea muita Kalevin kirjoittamia juttuja? Ne löydät tästä.
Haluatko lukea kirjoittajien esittelyt? Ne löydät tästä.