Paulan puiston tarina
Sanna Kinnunen:
Paulan puisto sijaitsee Säkylän Tuiskulassa Nurmenmäentien ja Linjatien välissä. Puistoon kuljetaan autolla ajaen Nurmenmäentien päässä olevalle kääntöpaikalle. Sinne johtaa myös useita kävelypolkuja, joista yksi on Liinan poluksi nimetty reitti Paulan puistosta Torpparimuseolle.
Paula Härkälä on, nyttemmin jo edesmennyt, entinen opettaja, joka toimi opettajana Tuiskulan kansakoulussa. Hän syntyi 28.6.1925 ja kuoli 90-vuoden korkean iän jo saavutettuaan syksyllä 2015. Hän oli hyvin aktiivinen ihminen kylässä ja toimi mm. Tuiskulan Kesäteatterin kantavana voimana vuosien ajan. Paula oli myös innokas puutarhaharrastaja.
Paulan täyttäessä 70-vuotta vuonna 1995, kyläläiset halusivat muistaa häntä ja päättivät toteuttaa Inkeri Marttilan idean rakentaa ja nimetä Paulalle puisto lahjaksi. Silloinen Köyliön kunta lahjoitti maa-alueen Tuiskulan kyläläisten haltuun ja hoitoon. Ajatuksena oli, että kyläläiset perheet lahjoittaisivat ja istuttaisivat jonkin puun tai pensaan puistoon.
Ilkka Kuvaja, joka on Paula Härkälän vävy, teki alueelle toimenpidesuunnitelman. Ilkka on koulutukseltaan puutarhuri, joten suunnitelma on ammattitaidolla laadittu. Puistoalueen halkoo purouoma, joka tosin enimmän osan aikaa vuodesta on melko kuiva. Puron yli on tehty kaksi siltaa, yksi kumpaankin päähän. Puron varrelle on tuotu mm. osmankäämiä, kurjenmiekkaa ja muita luonnonkasveja.
Puistossa on nuotiopaikka asianmukaisin penkein varusteltuna. Polttopuut säilytetään Tuiskulan kyläyhdistyksen hankkimassa liiterissä. Kyläyhdistys hoitaa puistoa muutoinkin talkoin. Kunnalta on kuitenkin saatu apua ruohon leikkuun muodossa. Istuskelupenkkejä on puistossa myöskin siellä täällä ja ihana Rakastavaisten kuusikammari pitsituoleineen ja pöytineen kutsuu istumaan ja tunnelmoimaan kuusten suojaan.
Susanna Salo-Kimpan ideasta alkunsa saanut Paulan puiston piknik on puistossa järjestetty vuosittain vuodesta 2013 lähtien. Paulan syntymäpäivän läheisyydessä olevana lauantaina puistoon kokoontuu kyläläisiä omin eväin ja viltein varustautuneena. Pentti Laine on perinteisesti paistanut lettuja ja niitä on tarjoiltu mansikkahillon kera. Tapahtuma on usein ollut osa valtakunnallista Avoimet kylät -päivää.
Puiston kasvit on merkitty tarkasti ylös
Paula Härkälä oli tehnyt muistiinpanoja puistoon istutetuista kasveista ja niiden istuttajista. Lisäksi hän on pitänyt päiväkirjaa puiston rakentamisesta ja hoidosta vuoteen 2012 asti. Paula luovutti muistiinpanonsa minulle säilytettäväksi ja avuksi nimilappujen tilaukseen. Paulan vielä eläessä puiston puut ja pensaat merkittiin nimilapuilla. Lapussa lukee kasvin nimi ja sen istuttajan nimi tai kenen kunniaksi taimi on puistoon tuotu. Osa taimista on nimittäin istutettu kylään syntyneen vauvan kunniaksi.
Alkuperäisen suunnitelman mukaista niittykasvien ja maatiaisperennojen geenipankkia ei puistosta ole muodostunut; nurmialueita on hoidettu kuten nurmikkoa, leikkaamalla. Nykyistä ruohovartisten kasvien olemassaoloa uhkaa lisäksi jättipalsamin leviäminen puistoon. Lähialueella on iso esiintymä, jota Pentti Laine on vapaaehtoistyöllä pyrkinyt hävittämään. Hänelle kaivattaisiin apureita tuohon työhön.
Suurin osa puiston kasvillisuudesta on puita. Niitä on istutettu vuonna 1995 heti aluksi mm. kotipihlajia, vaahteroita, tervaleppiä, tammi, kynäjalavia, metsälehmus ja loimaankoivu. Myös yksi kataja istutettiin, mutta se on nyttemmin kuollut. Pensaista puistoon istutettiin suviruusu ja juhannusruusu.
Vuonna 1996 istuttamista jatkettiin ja silloin puistoon tuotiin lisää vaahteroita. Myös lehtikuusia istutettiin useita ja yksi vuorimänty.
Vuorijalava on vuonna 1997 vuoden puu ja sen kunniaksi niitä istutettiin Paulan puistoon tuona vuonna. Samana vuonna sinne tuotiin myös 5 kpl siperianpihtoja, terijoensalava, metsäkuusia ja useita kotipihlajia. Punakoiso ja näsiä istutettiin myös, mutta ne ovat sittemmin kuolleet.
Vuoden 1998 puu oli pähkinäpensas ja sellainen istutettiin myös Paulan puistoon. Valitettavasti se ei ollut pitkäikäinen ja sitä ei enää ole siellä.
Tuiskulassa Paruunin omenaksi kutsuttu omenalajike, joka on tunnetummalta nimeltään ilmeisesti Sariola, on istutettu puistoon vuonna 1999. Samana vuonna istutettiin myös useita kriikunoita.
Vielä vuonna 2010 puistoon tuotiin hevoskastanja, joka on uusittu ainakin kertaalleen edellisen kuoltua. Myös kirsikkapuu päätyi puistoon tuona vuonna.
Vuoden 2012 istutuksia ovat purppuratuomi, purppuraomenapuu ja onnenpensas. Tämän jälkeen Paulan muistiinpanot päättyvät ja tietääkseni uusia istutuksia ei enää ole puistoon tehty. Muutamia puita on ollut ”vapaana” ja mm. meidän perhe on adoptoinut nimikoiksemme kaksi lehtikuusta, vaikka emme niitä olekaan istuttaneet. Nyt, kaksikymmentä kolme vuotta perustamisensa jälkeen, puisto alkaa muistuttaa jo puistoa. Puut ovat jo kookkaita eikä sinne suosiolla enää mahtuisikaan uusia.
Paula toivoi eläessään puistolle ahkeraa käyttöä ja hän on itse näyttänyt esimerkkiä juhlien siellä mm. syntymäpäiviään myöhemminkin. Piipahtakaahan välillä tekin Paulan puistossa! Siellä on tunnelmaa ja se on ainutlaatuinen paikka näin pienessä kylässä, meidän oma puisto.
_________________________
Haluatko lukea muita Sannan kirjoittamia juttuja? Löydät ne täältä.
Haluatko lukea muiden kirjoittajien kirjoittamia juttuja? Löydät ne täältä.
Tunnetko jonkun, joka voisi olla kiinnostunut tästä asiasta? Jaa teksti hänelle somessa!