Rooma Meerin silmin

Meeri Kimppa: 

”Miten Roomasta tuli myös minun kaupunkini?” Kuva: Ada Nyman.

Rooma on minun kaupunkini. Rooma on minun sekä hänen, joka on siellä saanut vierailla. Rooma on niiden lähes 2,9 miljoonan ihmisen kaupunki, jotka siellä elävät arkeaan ajaen ruuhkaisia ja kapeita mukulakivikatuja pitkin töihin ohi historiallisten maamerkkien ja patsaiden. Rooma on monien satojen vuosien ajan ollut miljoonien ihmisten, niin työläisten, paavien ja keisarien kaupunki, jotka kaikki ovat jättäneet jalanjälkensä kaupungin maaperään askeltaessaan Rooman katuja. Roomassa kietoutuvat antiikki, keskiaika ja nykypäivä luontevasti yhteen. Saatat kävellä kapeaa ravintolakatua pitkin, joka avautuukin valtavaksi aukioksi, jonka tilaa hallitsee valtava Pantheon-temppeli tai kaunis vanha suihkulähde. Kaupunki on merkittävä paikka lukemattomille ihmisille. Miten Roomasta tuli myös minun kaupunkini?

Olen saanut vierailla tuossa kauniissa kaupungissa kaksi kertaa. Kerrat eivät tule jäämään kahteen, vaan aion käydä siellä toivottavasti yhä uudelleen ja uudelleen. Rooma on niin laaja, kiemurainen ja runsas, ettei sitä vain voi kokea yhdellä seikkailulla. Jokaisen kulman takaa löytyy jotakin katseltavaa, kuunneltavaa ja maistettavaa. Ensimmäisen kerran kävin Roomassa vanhempieni kanssa konfirmaationi jälkeen. Rakastuin tuolloin kaupunkiin niin, että kun sain mahdollisuuden päästä sinne uudelleen viime keväänä lukion retkenä, olin ikionnellinen mahdollisuudesta päästä takaisin.

Jäätelöä ja nähtävyyksiä

On kaksi tapaa tutustua Roomaan. Ensimmäinen tapa on suunnitella päivän retket tiettyihin ns. pakollisiin kohteisiin, jotka jokaisen Roomassa vierailevan ehkä tulisi nähdä, kuten Vatikaanivaltioon ja Pietarinkirkkoon, Fontana di Trevi -suihkulähteelle tai vaikka Castel Sant’Angelolle. Tietenkin on hyvä varata aikaa nähtävyyksien ihailuun ja mahdolliseen jonottamiseen, mutta jos kaipaa rentoa seikkailua, jättäisin mielelläni reissuun myös pari täysin vapaata päivää, jolloin toteuttaisin toista tapaa.

Toinen tapa on jättää suunnitelmat sikseen ja pakata reppuun vettä, kartta ja rahaa, työntää jalkaan mukavat kengät ja lähteä hotellilta vain seikkailemaan. Rooman keskusta-alue on sen kokoinen, että siellä pääsee liikkumaan helpoiten jalan. Kaikkein parasta on vain kulkea pitkin kapeita mukulakivikatuja kauniiden rakennusten välissä ja löytää itsensä joltakin kauniilta aukiolta tai pienestä vanhasta kirkosta. Kiertelyn välissä voi aina mieliteon tullessa ostaa annoksen italialaista jäätelöä jäätelöliikkeestä, joita löytyy jokaiselta kadulta – kaikki aivan yhtä ihania. Erikoisin ja tähän mennessä paras makuyhdistelmä kermaista jäätelöä oli mielestäni sitruuna ja nutella.

Nälän yllättäessä riittää, kun vilkuilee ympärilleen ja valitsee jonkin ravintolan. Päivisin omaa herkkuani olivatkin toinen toistaan paremmat täytetyt italialaiset leivät. Iltaisin taas ravintolat vasta heräävätkin eloon. Pöydät levitetään kaduille ja ne täyttyvät niin matkailijoista kuin paikallisistakin. Herkullista illallista syödään pitkään ja melko myöhään, italialaiset todella syövät illallisen nimen mukaisesti illalla. On sanomattakin selvää, että italialainen ruoka suorastaan suli suuhuni. Tämän lisäksi vahvasti ruoka-allergisena oli ihanaa, että italialaisen ruoan selkeys teki syömisestä helppoa ja melko stressitöntä.

Ihmeteltävää ja ihasteltavaa

Vatikaani on vaikuttava paikka. Koko sen ajan, jonka siellä viettää, vain ihailee sen valtavuutta, koristeellisuutta ja merkittävyyttä. Pietarinkirkko itsessään on hieno, mutta kun kokemukseen liittää Vatikaanimuseon ja Sikstuksen kappelin, on nähnyt pienen palan historiaa. Vatikaanimuseo oli täynnä sykähdyttävää taidetta, hallit täynnä toisensa jälkeen. Karttoja, patsaita ja freskoja, joka puolella värikkäinä ja huomiota herättävinä. Ihmetyksen aiheeksi nousi itselläni kysymyksiä; Miten tänne päästetään ihmisiä? Miten nämä teokset ovat ihmisten kosketeltavissa, ja kuinka tiloissa pidetään ikkunoita auki tuulenvireen päästessä sisään? Eikö teosten kuuluisi olla lasin alla tarkkaan säädetyssä lämpötilassa? Päädyin tulokseen, että ehkä teoksille parasta on, että mahdollisimman moni ne näkee, siksihän ne on alkujaan luotu. Silti, ihan hirvitti taideteosten puolesta.

”Vatikaani on vaikuttava paikka. Koko sen ajan, jonka siellä viettää, vain ihailee sen valtavuutta, koristeellisuutta ja merkittävyyttä”. Kuva: Meeri Kimppa.

Mieleenpainuva kokemus, jonka sain tehdä kahdesti, oli Pietarinkirkon kupoliin kiipeäminen. Noin 551 askelman, yhä kapenevien käytävien, vinojen ja kaarevien seinien ja monien kierreportaiden jälkeen avautui kaunis näkymä, ei vain Vatikaaniin, vaan koko Roomaan. Kupolissa maisemaa ihaillessani saapui paavi Franciscus parvekkeellensa puhumaan ihmisille. Koko Vatikaaninaukio oli täynnä ihmisiä, jotka italiaksi ylistivät tätä puheen jälkeen. Vaikken kupolista paavia nähnyt, sai pelkkä puheen kuuleminen ja ihmisten reaktiot miettimään sitä, kuinka merkityksellinen asema niin monien ihmisten mielissä oli paikalla, jota itse tulin vain turistina ihmettelemään. Turisteja kirkossa olikin, kupoliin vievät askelmatkin olivat aivan kuluneita jokaisen vierailijan kuluttamana.

”Oli ihmeellistä nähdä kuuluisien taiteilijoiden freskoja ja patsaita ihan oikeasti.” Kuva: Meeri Kimppa.

Satoja vuosia vanha taide on Roomassa ylenpalttista ja vaikuttavaa. Oli ihmeellistä nähdä kuuluisien taiteilijoiden freskoja ja patsaita ihan oikeasti. Pidin kuitenkin myös nykytaiteesta, jota kaupungista löytyy. Tiesin etukäteen paikan Roomasta keskustan ulkopuolelta, jonne lähdin seinämaalauksia etsimään. Löysinkin pian etsimäni, taiteilija Jerichon tekemän maalauksen, joka oli napannut ideansa Michelangelon Aatamin luomisesta.

Lähdön lähestyessä ensimmäisellä reissulla huomasin eräässä puistossa jotakin erikoista. Valtavien pinjojen latvoissa lenteli pääskysen kokoisia kirkkaan vaaleanvihreitä lintuja. Niiden laskeutuessa maahan tajusin, mitä ne olivat – papukaijoja. Mieleeni ei ollut tullutkaan, että voisin Rooman kaltaisesta suurkaupungista löytää villejä papukaijoja. Linnut olivat kuitenkin niin arkoja, etten tarkkoja kuvia niistä saanut. Seuraavalla reissullani sain kuitenkin huomata, etteivät papukaijat ole mikään erikoisuus Roomassa. Viiden päivän matkallani laskin noin 80 papukaijaa lentelemässä laulellen.

Rooma on vanha kaupunki, minkä kyllä huomaa. Rakennukset ovat kauniita ja sokkeloisia ja lähellä toisiaan. Ne muodostavat väleilleen kapeita mutkittelevia kujia, jotka on päällystetty harmailla mukulakivillä. Niille kaduille ei ehkä kannatakaan laittaa korkokenkiä jalkaansa, huomasi Meeri, kun illalla ravintolaan lähti. Takaisin hotellissa sitten lensivätkin korkokengät sukkelasti jalasta. Hotellimme oli vanha, todella kaunis luostari, joka oli edelleen toiminnassa eräässä hotellin osassa. Löysimme hotellin sisältä myös pienen kirkon, vanhan tanssisalin sekä suuren kattoterassin, jolta näki pitkälle Roomaan. Toinen hotelli, jossa yövyin, oli kapea ja kuusikerroksinen, ja huoneeni löytyi tietenkin huipulta. Hotellin hissi oli niin rämisevä ja pelottava, ettei siihen uskaltanut astua, joten askelia kertyi pelkästään hotellissa satoja portaita päivässä. Se olisikin ollut hyvää liikuntaa, mutta iltaisin, kun hotelliin palasi parinkymmenen kilometrin jälkeen, voihkaisi väsymyksestä jo portaiden juurella.

”Miten paljon iloa Meeri saikaan vain sateenkaaren väreissä kimaltavista kuplista ihmisten keskellä?” Kuva: Meeri Kimppa.

Roomasta löytyy elämää niin valoisan aikaan päivällä kuin jo pimeän laskeuduttuakin. Päivällä ihmisten ilona on nähtävyyksien lisäksi elävää musiikkia sekä taiteilijoita tai vaikka saippuakuplia. Miten paljon iloa Meeri saikaan vain sateenkaaren väreissä kimaltavista kuplista ihmisten keskellä? Löysinpä keväällä myös erään bändin soittamasta kadulla hyvää musiikkia täysin samasta paikasta, jossa olin heitä jo kaksi vuotta aiemmin pysähtynyt kuuntelemaan. Päivällä kaupungista saa kauniita kuvia, ellei ole sellaista tuuria kuin minulla. Löysin kaupungista kauniin patsaan, jonka ympärillä tuntui aina olevan ihmisiä niin, ettei siitä kuvaa saanut. Kun lopulta neljännellä kerralla sen ohittaessani sain mahdollisuuden saada kauniin kuvan, lensi patsaan päälaelle lokki, joka ei siitä sitten liikahtanutkaan. No, kuvassa siis kaunis patsas ja typerä herra lokki.

”No, kuvassa siis kaunis patsas ja typerä herra lokki.” Kuva: Meeri Kimppa.

Iltaisin kaupunki ei hiljene, vaan muuttuu. Kaupustelijat tupsahtavat kaduille myymään värikkäitä valoja, jotka lentävät pimeässä ilmaan, ja tarjoilijat hamuavat ihmisiä ravintoloihinsa illallistamaan. Suihkulähteet valaistaan ja ne loistavat kaunista turkoosia valoaan pimeässä kaupungissa vetäen ihmisiä puoleensa. Trevin suihkulähde on jokaisen nähtävä pimeän aikaan, vaikuttava näky. Sinne minäkin heitin kolikkoni. Sinne minä vielä palaan, ihastelemaan samaa kaunista suihkulähdettä.

Haluatko lukea muiden Sanokaas mun sanonee -blogin kirjoittajien juttuja? Ne löydät tästä.
Haluatko lukea muita Meerin kirjoittamia juttuja? Ne löydät tästä.
Haluatko lukea muita tämän kategorian juttuja? Ne löydät tästä.
Haluatko lukea kirjoittajien esittelyt? Ne löydät tästä.