Tällä hetkellä Sanokaas mun sanonee-blogissa kirjoittavat esittäytyvät

Marita Holkeri os. Erkkilä

"Tuiskulan kylässä Kalmeenkulmalla Erkkilän talossa näin päivänvalon vuonna 1950. Kävin Tuiskulan kansakoulua neljä vuotta. Opettajiani olivat Paula Härkälä ja Ahti Haila. Isoveljeni Martin kannustamana lähdin oppikouluun Kiukaisiin.

Lapsuus- ja nuoruusvuodet Tuiskulassa ovat antaneet pohjan kotiseuturakkaudelle. Vaikka ylioppilastutkinnon jälkeen halusin lähteä maailmalle, juuret Köyliöön ovat olleet vahvat. Kotitalo Kalmeenkulmalla on nykyisin vapaa-ajanasuntomme. Siitä en ole halunnut luopua. Vakituisesti asun aviomieheni Sepon kanssa Kaarinassa Littoisissa. Tuiskulan kylän tapahtumia ja toimintaa olen näinollen seurannut välillä läheltä, välillä kaukaa. Olen aina arvostanut ja ihaillut kylän aktiivista toimintakulttuuria ja yhteishenkeä. Kesäteatterin lähes kaikki näytökset olen käynyt katsomassa. Paikkakunnan murre nousee pintaan, kun tulen kotikulmille.

Olen tehnyt työurani opettajana Turussa. Nykyisin minulla on aikaa harrastaa, hoitaa lapsenlapsia ja matkustella. Olen innokas kulttuurinkuluttaja. Luonto on myös minulle erityisen tärkeä. Köyliön kotimetsä tarjoaa jokaisena vuodenaikana puuhaa ja luontoelämyksiä. Maanviljelijän tyttärenä seuraan myös mielelläni, millaisia viljelyksiä lähipelloilla kasvaa. Avara maalaismaisema tekee hyvää!"

Lue Maritan kirjoittamia tekstejä.

Niilo Härkälä

"Heippa! Nimeni on Niilo Härkälä. Olen armeijaa käyvä, noin 20-vuotias milleniumin lapsi. Tuiskulassa olen asustellut koko pienen ikäni ja olen hyvin tyytyväinen siihen, sillä rauha ja kauneus tässä kylässä ovat mahtavat. Myös kylän hengen yhteisöllisyys on suuri syy nauttia täällä asumisesta. Perheeseeni kuuluu kaksi nuorempaa sisarusta, vanhemmat ja kaksi koiraa.

Olen hyvin luonnonläheinen ja usein positiivinen ihminen ja harrastan urheilua; salibandya sekä pesäpalloa. Myös hyvin lähellä sydäntä on kalastusharrastus sekä kesäteatteri."

Lue Niilon kirjoittamia tekstejä.

Sanna Kinnunen

”Olen kuusikymmentäluvun loppupuolella maailmaan syntynyt kahden jo pesästä lähteneen tyttären äiti ja yhden kanssani asuvan miehen vaimo. Isäni on paljasjalkainen tuiskulalainen ja vuonna 1994 muutin perheeni kanssa mummulan kulmille Jyväskylästä. Hankimme sittemmin oman talon kylästä ja täällä olemme viihtyneet siitä lähtien. Tuiskulassa kiehtoo erityisesti tekemisen kulttuuri; kylässä on suuri joukko ihmisiä, jotka yhdessä tekevät ja saavat aikaan isojakin asioita.

Koulutukseltani olen puutarhuri ja media-assistentti. Puutarhurin työtä olen tehnyt työurani alkupuolella ja nyttemmin keskittynyt enemmän digitaaliseen mediaan ja asiakaspalveluun. Vapaa-ajalla kiinnostuksen kohteita minulla on mm. kesäteatteri, verkkosivujen tekeminen, valokuvaus, kylätoiminta, matkustelu, maakilpikonnan hoito, sisustaminen ja kasvien ihailu. Lisäksi minua kiinnostaa vielä keräily, design ja antiikki.”

Lue Sannan kirjoittamia tekstejä.

Anneli Laine

"Olen 7-kymppinen tuiskulalainen ja parinkymmenen vuoden Pori-jaksoa lukuun ottamatta koko ikäni Tuiskulan Rintalassa asunut. Työurani tein IT-maailmassa Rosenlewilla ja Kemirassa, eläkkeellä olen ollut jo 10 vuotta. Ensi kesänä vietämme Pentin kanssa kultahäitä, meillä on kaksi poikaa, neljä lastenlasta ja bonuksena Sanni. Pari kissaakin nurkissa pyörii.

Harrastuksia on runsaasti, kohta 40 vuotta kesäteatteria, yli 30 vuotta Lions Lady-toimintaa, 10 vuotta Köyliö-seuraa ja Rebekoita sekä viimeisenä pari vuotta museoyhdistystä. Tämän lisäksi kaikenlaista käsillä tekemistä, ruoan laittoa, matkustelua ja keräilyä. Musiikin olen jättänyt muiden perheenjäsenten vastuulle.

Tähän blogiin haluan tuoda tietoa Tuiskulan menneisyydestä, en omina teksteinäni, vaan poimimalla Kesäteatterin käsiohjelmista ja Museoyhdistyksen arkistosta sopivia kirjoituksia."

Lue Annelin kirjoittamia tekstejä.

Annica Laine

"Olen vuonna 1996 syntynyt ensimmäisen vuoden fysioterapeuttiopiskelija ja sivutoiminen asiakaspalvelija R-kioskin myyntitiskin takana. Tällä hetkellä majailen opiskelujeni takia Turussa, mutta siitä huolimatta Tuiskula on aina tuntunut ainoalta ja oikealta kodilta. Tuiskulan kylässä minua viehättää loistava yhteishenki, kauniit maisemat ja lämmin ilmapiiri.

Tuiskulan kesäteatterilla on erityinen paikka sydämessäni: hurahdin teatteritouhuihin ensimmäisen kerran ollessani vain kuusivuotias ja sittemmin olen ollut mukana harrastamassa lähes joka kesä, joko myyntitiskin takana tai (nyt vähän vanhempana) näyttämöllä. Lisäkseni pieneen perheeseeni kuuluu yksivuotias maatiaiskissa Taisto. Teatterin lisäksi harrastan lentopalloa, kuntosalilla käymistä ja ratsastusta. Muita minulle tärkeitä asioita ovat mm. liikunta, hyvinvointi, hyvä ruoka, luonto, teatteri ja matkailu."

Lue Annican kirjoittamia tekstejä.

Pentti Laine

"Kun sienestykseen hurahtaa niin se on sitten menoa. Minulle kävi niin jo varsin nuorena eikä sitä ole vielä hidastanut edes hirvikärpänen, eikä susi. Siitä enemmän blogissa.

Olen seitsemänkymmentä vuotta nuori eläkeläinen Tuiskulasta, syntyisin Euran Kirkonkylänmäestä (vaikka passissa lukeekin Noormarkku, kun Ahlstömin työntekijät lähetettiin siihen aikaan synnyttämään yhtiön omaan sairaalaan Noormarkkuun). Naimisiin menin Lepistön Annelin kanssa 1968 ja muutimme Poriin, valmistuin ekonomiksi, sain sieltä työpaikan ja saimme kaksi poikaa. Työelämäosuuteni 41 vuotta tein konttori/talouspäällikön tehtävissä yksityissektorilla, ensin 10 vuotta Porissa Länsirannikon Voima Oy:ssä, joka rakensi Tahkoluotoon hiilivoimalan, sitten pari vuotta Eurassa, Lännen Tehtailla, vuoden Pori Jazz 66 ry:ssä ja viimeiset 16 vuotta Harjavallassa Componentalla ja Saint-Gobain Pipe Systems Oy:ssä.

Kotiseutu kuitenkin veti puoleensa ja vuonna 1983 muutimme Annelin kotikylään ja –paikalle Tuiskulaan ja rakensimme siihen uuden kodin. Jo Porin vuosina olimme olleet tiiviisti mukana Tuiskulan Kesäteatterissa kolmen sukupolven voimin ja se on jatkunut tähän saakka. Nyt on menossa mukana jo neljäs sukupolvi.

Muita harrastuksia on runsaasti; olen soittanut klarinettia 12-vuotiaasta ja myöhemmin myös saksofonia monissa soittokunnissa, tälläkin hetkellä viidessä ja soitan myös aika ajoin kirkossa ja muissa tilaisuuksissa. Leijonatoiminta on hyvin lähellä sydäntä. Samoin puutarhanhoito, matkustaminen (Kreikka, Pariisi, Teneriffa…), kirkkovaltuusto- ja neuvosto ym. Niin, ja kalastus. Talvella pilkillä lähivesillä ja kesällä Ilmijärvellä uistellen. Siitäkin voisi joskus kirjoittaa blogiin."

Lue Pentin kirjoittamia tekstejä.

Henna Ryömä

"Ensikosketukseni Tuiskulaan sain lapsuudessa, kun muutimme Tuiskulaan muutamaksi vuodeksi. Tiivis kyläyhteisö, kylää luuhaava lapsilauma, pesismatsit, kuusijuhlat ja yhteiset seikkailut tuovat edelleen hymyn huulilleni. Myöhemmin löysin tuiskulalaistuneen puolisoni ja muutin kylään vuonna 2005. Perheeseeni kuuluu tätä nykyä mieheni lisäksi alakouluikäinen tytär ja mieheni jo aikuiset lapset, joista vanhemmalla on jo omakin perhe.

Tuiskula merkitsee minulle idyllistä kylätaajamaa, tiivistä yhteisöä ja luonnonläheisyyttä. Olen ollut jo yli kymmenen vuotta Tuiskulan Seurataloyhdistyksen sihteerinä ja sitä kautta päässyt osallistumaan kylän toimintaan. Kuntaliitoksen myötä tuiskulalainen identiteettini on kasvanut. Olen ylpeänä tuiskulalainen.

Työskentelen Pyhäjärvi-instituutissa ja vesiensuojelu ja ympäristöasiat ovat lähellä sydäntäni niin työssä kuin vapaa-aikanakin. Jätevesiosuuskunnan toiminnan käynnistäminen oli iso satsaus kyläläisiltä ja ympäristöteko, jolla on merkitystä myös Köyliönjoen vedenlaatuun. Harrastan aktiivisesti ulkoilua, kutomista, sotilaskotitoimintaa ja saattaa sitä joskus jokunen geokätkökin löytyä. "

Lue Hennan kirjoittamia tekstejä.

Aimo Salmi

”Olen syntynyt vuonna 1938 Salmin, entisen mäkituvan, peräkamarissa, noin 150 metriä Tuiskulan Kesäteatterista Kokemäelle päin.

Opintieni aloitin Tuiskulan kansakoulussa 1945 ja 1950 siirryin Euran yhteiskouluun. Pääsin ylioppilaaksi vuonna 1958, jonka jälkeen pysyttelin vuosikymmeniä poissa synnyinkylästäni.

Varusmiespalvelun suoritin pioneeriaselajissa. Opiskelua aioin jatkaa teknillisessä korkeakoulussa Helsingissä, mutta päädyin Turkuun lääketiedettä opiskelemaan. Valmistuttuani toimin vuosia lääkärinä, mutta vähitellen siirryin tutkimuksen pariin ja väittelin tohtoriksi (LKT= lääketieteen ja kirurgian tohtori). Sen jälkeen ura on kulkenut yliopistollisen tutkimuksen ja opetuksen vetämänä.

Olen toiminut Suomessa ja ulkomailla eri tehtävissä yliopistojen opettajana ja tutkijana, muun muassa professorina eri yliopistoissa (U. of Alberta, Canada, Helsingin yliopisto ja Turun yliopisto). Viimemainitussa osallistuin sekä lääketieteellisen tiedekunnan että Turun yliopiston keskushallinnon toimintaan. Tuolloin olin 7 vuotta vararehtorina. Vastuullani oli yliopiston opetuksen, tutkimuksen ja kansainvälisen opiskelijavaihdon kehittäminen.

Omistan nyt synnyinkotini ja siihen liittyvät pienet metsäalueet. Kesäisin, joskus talvellakin, asustelemme Tuiskulassa ja mukana ovat usein myös lapsemme jälkeläisineen.”

Lue Aimon kirjoittamia tekstejä.

Kalevi Salmi

"Synnyin 1942 Köyliön Tuiskulassa Ilmiintien varren viimeisessä talossa ennen kuin alkaa se pitkä metsätaival Sormikivineen ja PItkäahteineen. Talo seisoo mäellä, josta ennen kraatari Rosendalin nimen vaihtoa Salmiksi käytettiin nimeä ruusentaalin ahre ja myöhemmin Salmin ahre.

Minusta tuli ylioppilas vuona 1962, hammaslääkäri 1967, hampaiston oikomishoidon erikoishammaslääkäri 1978. Olen aina ollut kiinnostunut hallintoasioista ja niinpä vuonna 1984 suoritin vielä hallinnon pätevyyden, suorituksen, jonka laajuudesta kertoo "Amerikan keskisuuria sairaaloita johdetaan tämän tasoisella koulutuksella". Tämä kaikki on ollut takana jo kymmenkunta vuotta. Vaimolleni ja minulle koitti siis silloin tuo eläköitymisen aika ja muutimme Raumalta Turkuun. Se on edelleen kotipaikkamme.

Meillä on 2 tytärtä ja 1 poika. Heistä vanhin asuu miehensä kanssa Tuiskulassa ja esittelyssään kertoi mm. "isäni on paljasjalkainen tuiskulainen". He ovat molemmat jo pitkään olleet "niin tuiskulalaisia, niin tuiskulalaisia"

Olin perustamassa Köyliö-seuraa ja olen edelleen mukana aktiivisena toimijana.

Harrastan kaikkea kiinnostavaa ja kiinnostuksen kohteita on pilvin pimein eikä aika kaikkeen tahdo riittää. En halua jämähtää paikoilleni, joten mielelläni myös kokeilen jotain uutta. Yksi perusharrastuksistani on sukututkimus, joka on kulkenut mukanani ainakin 30 vuotta ja tuloksena on 93000 henkilön sukutietokanta. Puoleeni voi kääntyä näissä asioissa ja suunnittelen kirjoittavani blogiin jotakin tästä aiheesta. Urheiluun liittyvät asiat saattavat myös piirtyä teksteihini."

Lue Kalevin kirjoittamia tekstejä.

Susanna Salo-Kimppa

"Jokainen minut tunteva tietää, että en kovasti pidä esillä olosta, olen pidättyväinen, ehkä jopa ujo. Siksi teatteriharrastus yhdistettynä minuun on kaiketikin aika kummallinen juttu. Niin vain kuitenkin on, että teatteri on ollut iso osa elämääni jo 7-vuotiaasta, ensin lapsuuden perheeni kanssa ja myöhemmin koko neljä lapsisen perheeni voimin. Vähitellen teatterin tuottamisesta on tullut harrastuksen kautta myös työ. Kymmenisen vuotta olen toiminut työparina ohjaajillemme ja joka-paikan-höylänä tuotannossa.

Teatterissa kiehtovat koskettavat tarinat, paikallinen ja Suomen historia, vahvat ja vahvistavat tunteet niin ilossa kuin surussakin, riipaisevat kohtalot ja onnen hetket. Vielä näitäkin suurempi merkitys minulle on tuiskulalaisessa tavassa tehdä teatteria positiivisessa hengessä ja yhdessä arvostaen ihmistä rinnalla; jokainen pienimmästä suurimpaan on yhtä merkityksellinen lopputuloksen kannalta. Usein kuvaan tätä yksinkertaisuudessaan niin, että jokaisesta ihmisestä teatterilla ei tarvitse edes pitää, mutta kaikkia rakastetaan.

Samalla intohimolla suhtaudun aika moneenkin asiaan elämässäni… Olen leijonaemo neljälle tyttärelleni, vaimo ja yrittäjäkumppani miehelleni, yhteisistäkin asioista yritän omalta osaltani kantaa vastuuta. Mitään en oikein osaa tehdä kovin pienesti – jos tehdään, tehdään sitten kans!

Tällä taustalla, arvon lukijat, minä taidan kirjoitella tuiskulalaisesta teatterista!"

Lue Susannan kirjoittamia tekstejä.

Veikko Salo

”Syntynyt: 25.7.1941 Tuiskulan Kylä.Marttilan peräkammarissa, isän olessa maata puolustamassa.
Koulutus: Tuiskulan kansakoulu, opettajina Paula Härkälä ja Paavo Varpiala.
Korkeakoulu: kantapään kautta
Ammatti: pitkän linjan yrittäjä
Tunnustusta: Talousneuvoksen arvo.”

Lue Veikon kirjoittamia tekstejä.

Tiia Sillanpää

”Olen vuonna 1992 syntynyt Tuiskulan kesäteatterin kasvatti. Aivan syntyperäinen tuiskulalainen en ole, mutta 18 vuotta elämästäni ehdin asua siellä ennen kuin maailma vei mennessään. Vuonna 2012 muutin silloisen poikaystäväni, nykyisen aviomieheni kanssa pääkaupunkiseudulle opiskelemaan. Valmistuin ammattikorkeakoulusta tradenomiksi, mutta veri veti teatterin pariin eikä työ assistenttina yritysmaailmassa tai esimerkiksi ministeriössä tuntunut omalta.

Loppujen lopuksi kävi ilmi, että johdon assistentin koulutus, kahden vuoden teatteriopinnot kansanopistossa, 17 vuoden harrastajateatterikokemus sekä neljä vuotta teatteriohjaaja Arto Myllärisen assistenttina muodostavat yhdessä varsin hyvän CV:n, kun ammattiteatteriin haetaan järjestäjä-kuiskaajaa. Niinpä syksyllä 2017 koitti siihen mennessä suurimman elämänmuutoksen aika, kun muuttokuormamme suuntasi kohti pohjoista ja aloitin työt Oulun teatterissa. Työstäni olen luvannut kertoa tässä blogissa lisää myöhemmin. Se työssä on ainakin ihan mahtavaa, että pitkä kesäloma mahdollistaa tällaisen “ulkotuiskulalaisen” jokakesäisen paluun Tuiskulan kesäteatterin lavalle, ainakin toistaiseksi :)”

Lue Tiian kirjoittamia tekstejä.

Sanokaas mun sanonee-blogissa aiemmin kirjoittaneet esittäytyvät

Hanna Jaakola

Ensimmäinen kontaktini Tuiskulaan oli tarkalleen 30.4.2017, kun ajelin Tuiskulan Torpparimuseoon Museotaksvärkki-hankkeen työpaikkahaastatteluun. Jännityksestä huolimatta huomioin Tuiskulan maalaismaisen kylämiljöön ja viehättävän Ilmiintien kyläraitin kiviaitoineen. Mietin, että täällä olisi kiva ja viihtyisä tehdä töitä.

Minun juureni ovat Keminmaalla Hirmulassa. Taideopinnot toivat minut Poriin ja valmistuin kuvataiteilijan ammattiin. Valmistumisen jälkeen päädyin työskentelemään museoon. En taidemuseoon, niin kuin voisi luulla, vaan Satakunnan Museon Tonttunäyttelyyn tonttuoppaaksi. Sillä tiellä olen edelleen, tosin nykyisin taskussani on maisemantutkimuksesta maisterin paperit ja useamman vuoden monipuolinen työkokemus museoalalta.

Vielä tovin työskentelen Leader Pyhäjärviseudun tukemassa Köyliö-seura ry:n Museotaksvärkki-hankkeessa. Yhtenä hankkeen temmellyskenttänä on ollut Tuiskulan Torpparimuseo. Täällä blogissa tulen kirjoittamaan, mitä olemme Museotaksvärkki-hankkeessa Tuiskulan osalta saaneet aikaan.

Lue Hannan kirjoittamia tekstejä.

Aino Kimppa

”Olen Helsingissä asuva tuiskulalainen ja olen ollut mukana Tuiskulan kesäteatterissa 5-vuotiaasta lähtien. Eikös parin vuoden päästä voi jo juhlia 20-vuotis taiteilijavuotta? Opintoni alkavat olla loppusuoralla ja työskentelen tällä hetkellä asianajotoimistossa assistenttina. Elämä Helsingissä alkaa vaikeuttaa kesäteatteriharrastusta, mutta sitkeästi yritin viime kesänäkin viettää kaikki mahdolliset lomapäiväni teatterilla. Ajattelen, että tuiskulalaisuus on ikään kuin mielentila ja pysyvä status, joka ei ole verrannollinen juuri sen hetkiseen asuinpaikkaan. Tuiskula on aina kotini, vaikka tämänhetkinen kämppä onkin Helsingissä. Kesäteatterilaisuus taas on heittänyt jo vaikka mihin eri projekteihin, saapa nähdä mihin seuraavaksi...”

Lue Ainon kirjoittamia tekstejä.

Sanni Kallio

"Olen Tuiskulanraitilla, metsissä ja teatterilla kasvanut, kolmatta kymmentä käyvä ihminen. Tapahtui Helsinkiläistyminen, sitten globalisoituminen. Kasvoinkin joogaopettajaksi, joka on nyt päätyöni Helsingissä.

Ihminen voi lähteä Tuiskulasta, mutta Tuiskula ei ihmisestä. Nyt palaan kuukausittain kotiin pitämään joogakurssia ja nauttimaan rauhasta ja raikkaudesta. Kirjoitan blogissa siitä ja mistä milloinkin, elämän sattumanvaraisista asioista."

Lue Sannin kirjoittamia tekstejä.