Siirry sisältöön
Teatteri ja hänen väkensä

Veikko Salo on kirjoittanut tämän tekstin vuonna 1985 ja se on julkaistu samana vuonna Minä ja mun taloni-näytelmän käsiohjelmassa, josta sen on puhtaaksikirjoittanut Anneli Laine:  ”Pikkupoikana kotonani Kylä-Marttilassa oli jokiranta saunan tykönä yksi mieluisimmista paikoista. Siellä tapahtui aina jotakin. Varsinkin meillä pikkupojilla oli paljon tekemistä. Kalastettiin. Ravustettiin. Melottiin vanhalla taikinakaukalolla. Uitiin ja tehtiin mitä vain…

Lue lisää
Teatteri ja hänen väkensä

Anneli Laine (puhtaaksikirjoittaja): ”Olinpahan toisella kymmenellä oleva ”pojankloppi”, kun luottamustoimenani oli ainakin kerran viikossa hakea torpan posti 3,5 km:n etäisyydellä olevalta postipysäkiltä. En tiennyt, ja tuskin muutkaan asiakkaat, että se oli ”postipysäkki”. Yksityisasunnossa se oli ja haltijan nimeä siitä käytettiin. Oltiin jo niin edistyneen kylän asukkaita, että posti tuotiin kolme kertaa viikossa hevoskyydillä. Postipäivinä kokoonnuttiin…

Lue lisää
Elettiin sitä ennenkin

Anneli Laine: Köyliö-seuran ylläpitämässä Köyliön Valokuva-arkistossa on uutena virtuaalinäyttelynä Tuiskulan Torpparimuseosta löytyviä naisten tekstiilejä. Näyttelyyn voi tutustua tästä.  Kirjoita Yleishaku-sarakkeeseen A05 ja paina ETSI. Valitettavasti nämä upeat tekstiilit eivät ole yleisön nähtävinä museossa, mutta onneksi nykytekniikalla on mahdollista kurkistaa tekstiilivarastoon. Muiden näyttelyiden koodit voit tarkistaa tästä. Tähän kirjoitukseen olen noukkinut muutaman esimerkin tästä virtuaalisesta näyttelystä, tekstit…

Lue lisää
Teatteri ja hänen väkensä

Anneli Laine (puhtaaksikirjoittaja): Sotatilaa aina seuraava tarvikepula oli Suomessa toisen maailmansodan aikana sitäkin vaikeampi, kun kulutustarvevarastoja oli varsin vähän. Edes jonkinlaisen elintason turvaaminen koko kansalle edellytti keskitetysti organisoitua tarvikehuoltoa. Tämä johti kansanhuoltoministeriön – kansan suussa tuttavallisesti kansanhuollon – perustamiseen. Toiminta perustui yksinkertaisesti seuraavaan: Sitä, mitä sai, sai vain kortilla! Köyliön kansanhuolto alkoi vaatimattomissa puitteissa. Sodan…

Lue lisää
Elettiin sitä ennenkin

Anneli Laine:  Tuiskulan Torpparimuseo sijaitsee Vanhakartanon entisen torpparialueen keskellä. Se johdattaa kävijänsä menneeseen, 1923 päättyneeseen torppariaikaan. Vuosisataisissa rakennuksissa voi tutustua runsaan esineistön myötä köyliöläisen torppariperheen elämään. Museon perustaja on seppä F.J.Bärling. Hänen harrastuksenaan oli ollut pitkään vanhojen esineiden keräily. Köyliön Museoyhdistys perustettiin v. 1934 ja sen ensimmäisiä tehtäviä oli etsiä Bärlingin kokoelmille säilytyspaikka. Sitä varten…

Lue lisää
Elettiin sitä ennenkin

Anneli Laine:  Joulun odotukseen liittyi monia asioita lapsuudessani. Ensimmäisenä se näkyi kaupoissa. Tuiskulassa oli tuolloin kaksi kauppaa, Köyliön Osuuskauppa, sittemmin Kehä, talossa, jossa Mattilan Raimo asuu, toisella puolella oli Kiukaisten Osuuskauppa, josta tuli Lallinmaan Osuuskauppa. Kauppoihin alkoi tulla myyntiin erikoistavaroita, joulukoristeita ja muutakin normivalikoimasta poikkeavaa, leluja, pieniä koriste-esineitä, vaatetavaraa, vaikka viimemainittuja aika kapealla sektorilla, taisi…

Lue lisää
Teatteri ja hänen väkensä

Anneli Laine (puhtaaksikirjoittaja):  Paula Härkälä vuoden 1996 Takaportti-näytelmän käsiohjelmassa: Perinnenäytelmät ovat innoittaneet tuiskulalaisia harrastajia ja keränneet katselijoita vuosikymmenten aikana. Ei tästä aihepiiristä tänä suvenakaan ole varaa poiketa. Kun tämän seudun menneisyydestä aiheita etsitään, törmätään taas ja taas torppariasiaan. Vahvasti on torpparin asema lyönyt leimansa tämän kylän kulttuuriin. Takaportti-näytelmään on kirjoittajamme Aimo Kalmeenoja löytänyt ennen käsittelemättömän…

Lue lisää
Teatteri ja hänen väkensä

Anneli Laine (puhtaaksikirjoittaja): Reijo Virmavirran, vuonna 1998 esitetyn ”Eemeli, Ilmiin paruuni”-näytelmän kirjoittajan, teksti näytelmän käsiohjelmassa: ”Ilmiin paruuni” , kuvanveistäjä, Satakunnan eurooppalainen, vapaaherra Emil Cedercreutz oli outo ilmiö 1900-luvun alun yhteiskunnassa. Hän oli ensimmäinen satakuntalainen kuvanveistäjä, Suomen taideyhdistyksen kuvanveistoateljeen ensimmäinen oppilas ja pääsi jo hyvin nuorena opiskelemaan tätä taiteenalaa myös ulkomailla. Lakimies Emilistä piti tulla, mutta…

Lue lisää
Teatteri ja hänen väkensä

Anneli Laine (puhtaaksikirjoittaja): V. 1980 esitetyn näytelmän ”Tuomimäen isännän kistunnaulat” kirjoittajan Aimo Kalmeenojan teksti käsiohjelmassa: Tässä näytelmässä pyritään kuvaamaan pienen alasatakuntalaisen maalaiskylän elämää toisen maailmansodan kynnyksellä ja muutamia vuosia sen päättymisen jälkeen, taustalla kansamme lähihistoria. Noina aikoina elämä maaseudulla oli rauhaisaa, kiireetöntä, koska teollistuneen yhteiskunnan mieletön elintasokilpailu, hermoja repivä, stressaava kiire ei ollut vielä vallannut…

Lue lisää
Elettiin sitä ennenkin

Anneli Laine (puhtaaksikirjoittaja): Kolmekymmenluvun kyläkuvaan kuului myös maitokuski. Hevosvetoinen. Useita kuskeja, kukin lähtien omalta kulmakunnaltaan. Tiet olivat vielä huonoja, eikä talviaukipitoa ollut. Monikin kuski joutui ostamaan käytetyn hevosen, kun ei uuteen ollut varaa. Niiden kunto oli sen mukainen. Matkaa siitä kertyi, kun oli kierreltävä vähän siellä päin, missä maidon lähettäjät asuivat. Ajoin kerran kuusi vuotta…

Lue lisää
Vieritä ylös