Skip to content
Teatteri ja hänen väkensä

Ilmiin paruuni

Anneli Laine (puhtaaksikirjoittaja):

Reijo Virmavirran, vuonna 1998 esitetyn ”Eemeli, Ilmiin paruuni”-näytelmän kirjoittajan, teksti näytelmän käsiohjelmassa:

Ilmiin paruuni

Ilmiin paruuni Emil Cedercreutz, Kuva: Köyliön kuva-arkisto.

”Ilmiin paruuni” , kuvanveistäjä, Satakunnan eurooppalainen, vapaaherra Emil Cedercreutz oli outo ilmiö 1900-luvun alun yhteiskunnassa. Hän oli ensimmäinen satakuntalainen kuvanveistäjä, Suomen taideyhdistyksen kuvanveistoateljeen ensimmäinen oppilas ja pääsi jo hyvin nuorena opiskelemaan tätä taiteenalaa myös ulkomailla.

Lakimies Emilistä piti tulla, mutta se ura ei ollut häntä varten. Lapsesta alkaen hän oli leikellyt siluetteja ja kehittyi aikaa myöten maamme parhaaksi sillä alalla.

Emil Cedercreutz oli omituinen sekoitus kuvataiteilijaa, kirjailijaa, aatelismiestä ja satakuntalaista talonpoikaa. Hän puhui sujuvasti useita kieliä, vieläpä kirjoitti pakinoita väärentämättömällä Köyliön murteella.

Emil viihtyi salongeissa, mutta nautti myös suunnattomasti puolihärskistä sanailusta kansanihmisten kanssa.

Hän teki valtavan määrän veistoksia, rakensi ”Maahengen temppelin”, länsi-suomalaisen kansantieteen museon, keräsi suuren ryijykokoelman ja oli yhdessä Maila Talvion kanssa ensimmäisiä satakuntalaisen maakuntahengen nostattajia. Tänä päivänä Emil Cedercreutzin museo Harjavallassa on laajalti tunnettu erikoinen nähtävyys.

Ilmiin paruuni

Emilin ensimmäinen oma koti oli Ilmilinna Köyliössä, Ilmijärven rannalla. Kuva: Köyliön kuva-arkisto.

Emilin ensimmäinen oma koti oli Ilmilinna Köyliössä, Ilmijärven rannalla. Vaikka Cedercreutz ei hyväksynytkään Ilmilinnan arkkitehtuuria, hän kuitenkin vietti siellä kymmenisen vuotta (1905 -1914). Tuona aikana valmistuivat mm. suuret veistokset ”Äestäjä” ja ”Maamiehen kunnia”. Talvikausina hän matkusti usein Keski-Eurooppaan taideopintojaan jatkamaan.

Ilmilinnan aika oli paljolti seurustelua paikallisen maalaisväestön ja luonnon kanssa. Seppä Juho Bärlingin kanssa he aloittelivat talonpoikaisesineistön keräilyä, ryijykokoelma sai alkunsa ja monet hykerryttävät ”lauteeraamiset” Järpin äitin kanssa toivat väriä yksinäisen erämaakodin arkeen.

Tuiskulan kesäteatterin väki on halunnut juhlavuotenaan kertoa yleisölleen ”Ilmiin paruunista”, nimenomaan hänen vuosistaan Ilmilinnassa, Tuiskulan naapurissa. Tuona aikana portit avautuivat Emil Cedercreutzin monipuoliselle, lahjakkaalle ja erikoiselle persoonalle.

Uskon, että ohjaaja Kaija Siikala ja Tuiskulan näyttelijät antavat yleisölle kiinnostavan kuvan tuosta satakuntalaisesta kulttuurihenkilöstä.

Emil Cedercreutzin teoksia Satakunnassa:

Äestäjä (1912, paljastettu 1920), Cygnaeuksen koulun puisto Porissa
Kyntäjä (Maamiehen kunnia) (1928, paljastettu 1969), Harjavallan kaupungintalon edusta
Satakunnan karhu (1938), Porin raatihuoneen edusta
Seitsemän miehen hiihtopartio, (1941) talvisodan sankarimuistomerkin reliefi Nakkilan kirkolla
Vartijasotilas (1940, paljastettu 1945), Harjavallan sankaripatsas, Harjavallan vanhan kirkon pihassa
Ystävykset (<1915, paljastettu 2004), Köyliön kunnantalon edusta
Kanaeukko (1906, paljastettu 2014), Tuiskulan Torpparimuseo. Patsas on Emil Cedercreutz-säätiön lahja 80-vuotiaalle Köyliön museoyhdistykselle ja 40-vuotiaalle Tuiskulan Kesäteatterille. Patsaan mallina Järpin äiti Sofia.

Ilmiin paruuni kanaeukko patsas

Kanaeukko-patsas on Emil Cedercreutz-säätiön lahja 80-vuotiaalle Köyliön museoyhdistykselle ja 40-vuotiaalle Tuiskulan Kesäteatterille vuonna 2014. Patsaan mallina Järpin äiti Sofia. Kuva: Sanna Kinnunen.


Haluatko lukea muiden Sanokaas mun sanonee -blogin kirjoittajien juttuja? Ne löydät tästä.
Haluatko lukea muita tämän kategorian juttuja? Ne löydät tästä.
Haluatko lukea muita Annelin kirjoittamia juttuja? Ne löydät tästä.
Haluatko lukea kirjoittajien esittelyt? Ne löydät tästä.

Tunnetko jonkun, joka voisi olla kiinnostunut tästä asiasta? Jaa teksti hänelle somessa.

Kirjoita kommentti





Scroll To Top