Lavastusta Tuiskulassa

Veikko Salo:

Lavastemiesten autosta löytyy välineet joka työhön. Kuva: Sanna Kinnunen

Tuiskulan Kesäteatterin vuosikymmeniin mahtuu monenlaisia lavastuksia, piha on taipunut moneksi. Härkälän Erkin tunnontarkat viimeistellyt työt, joita hän lähes yksin viimeisteli, istuivat museon pihaan kuin nenä päähän. Rölli-lavasteet olivat taas omaa luokkaansa, kuitenkin paikalle hyvin istuva miljöö. Viime vuosien lavasteporukkaan ovat kuuluneet allekirjoittaneen lisäksi Kari Krusberg ja Pentti Vuotila. Karin rakentajan ammattitaito, Mikolan mäen ”lavastepaja” ja tietysti MAKITA ovat tuottaneet uudenlaisen tavan koko lavastetyöhön.

Lavastus alkaa muotoutua jo alkuvaiheessa

Kotomaan vaaran vuaret-näytelmä kertoo isänmaamme sodanjälkeisistä vaaran vuosista. Silloin tehtiin varsinaisia lavastuksia, joista meillä teatterin lavastajilla on vain kalpea aavistus. Sodan kokeneet miehet eivät uskoneet rauhansopimuksiin ja katsoivat parhaaksi tehdä varmistuksia pahimman varalle. Meille tämän kesän lavastajille teatterilla suunnittelu alkoi jo käsikirjoituksen murretyöryhmässä. Ajatus karkasi tuon tuostakin näyttämölle viemiseen. Seuraava vaihe oli kuunnella käsikirjoittajaa. Pekka Saaristo oli koko kirjoittamisen ajan elänyt näytelmää mielessään. Hänen näkemyksensä tuli ulos kuin tulivuoren purkaus kuvallisena ja sanallisena, ei jäänyt epäselväksi, mitä käsikirjoittaja/ohjaaja halusi. Seuraavaksi arvioimme Karin kanssa, mikä olisi mahdollista ottaen huomioon olosuhteet ja resurssit eli haastava museon mäki, aikataulu ja kustannukset. Tästä vuodesta kuitenkin selvittiin suhteellisen hyvin kierrättämällä varastoituja kulissielementtejä. Vanhojen rakennusten purkulautoja Kari vielä jostakin kaivoi. Periaatteenamme oli, että vaikeat asiat tehdään heti, mahdottomat pienellä toimitusajalla.

Kesäkuun alun konsertti rajoitti jonkin verran rakentamisen alkamista. Pena tuli paikalle aina, kun käsipareja tarvittiin.

Lavastusmiesten kiireisin aika ajoittuu juhannuksen jälkeiselle viikolle. Kuvassa Kari Krusberg ja Pentti Vuotila mittaavat tarkasti. Kuva: Sanna Kinnunen.

Lavastus on muuttunut vuosien saatossa helpommaksi

Vuosien saatossa on tullut markkinoille paljon lavastusta helpottavia asioita. Painettu tai tulostettu reikävinyyli antaa paljon mahdollisuuksia jopa museorakennusten ”hukkaamiseen”. Ruuvarit ja ruuvit ovat kuitenkin ylivoimaisia parannuksia vasara- ja naula-aikakauteen. Lavastusten purku onnistuu ja kierrätys on tätä päivää, ”maailma pelastuu”.

Tänä vuonna Museon pihapiirin luhti naamioituu kansakouluksi. Kuvassa Kari Krusberg ja Pentti Vuotila työn touhussa. Kuva: Sanna Kinnunen.

Kun lavastus, tehosteet, äänet ja varsinainen esitys osuvat kohdalleen, voivat lavastajatkin olla tyytyväisiä. Sitten tulee se ikävä tuuli väärästä suunnasta ja esimerkiksi savu karkaa taivaan tuuliin ja visio vaikuttavasta kohtauksesta menee sen tuulen mukana. Kesäteatteriesitys on monen tekijän summa, lavastus on vain osa tuota kokonaisuutta. Toivomme katsojille viihtyisiä teatterihetkiä ja sitä, että esityksemme pääasia, sanoma, tavoittaa teidät!

Haluatko lukea muita Veikon kirjoittamia juttuja? Ne löydät tästä.
Haluatko lukea muita tämän kategorian juttuja? Ne löydät tästä.
Haluatko lukea muiden Sanokaas mun sanonee -blogin kirjoittajien juttuja? Ne löydät tästä.

Tunnetko jonkun, joka on kiinnostunut tästä asiasta? Jaa kirjoitus hänelle somessa!