Minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa

Veikko Salo kotoisissa tunnelmissa. Kuva: Marita Holkeri.

Marita Holkeri:

Sain mieluisan tehtävän haastatella Salon Veikkoa hänen kymmenien vuosien kesäteatterikokemuksistaan Tuiskulassa. Tämä kirjoitus on osa sarjaa, jossa esitellään Tuiskulan Kesäteatterin näyttelijöitä. Aikaisemmin on esitelty Eila Laine.

Veikko on ollut mukana alusta asti

Veikon kesäteatteriura sai alkunsa, kun Tuiskulassa vuonna 1973 alettiin puuhata torpparien itsenäistymisen 50-vuotisjuhlaa, jossa esitettäisiin Torpparinäytelmä. Tämän suunnitelman seurauksena Veikko ryhtyi vuoden 1974 alussa perustetun kotiseutujuhlan järjestelytoimikunnan puheenjohtajaksi. Torpparinäytelmän toteuttamiseksi piti saada näyttämö kuntoon eli Tuiskulan Torpparimuseon pihaa muutettiin näyttämökelpoiseksi Veikon johdolla. Museoalueen luhtirakennus siirrettin suurella vaivalla ja talkootyönä nykyiselle paikalleen. Kesäkuussa 1974 Veikolla ei ollut vielä roolia näyttelijänä, mutta jo seuraavana vuonna hän esiintyi Elämää Hallavaarassa-näytelmässä talon Yrjö-poikana.

Porin prikaatin pioneerit auttoivat, kun luhtirakennus siirrettiin Veikon (kuvassa oikealla) johdolla. Kuva: Kirjasta Ollaan ninko ei sataiska.

Veikolla on ollut rooli näyttelijänä lähes jokaisessa näytelmässä vuodesta 1975 lähtien. Niitä on kertynyt kaikkiaan 40, kun tämäkin vuosi lasketaan mukaan. Roolit ovat vaihdelleet torpan ja talon pojasta torpan ja talon isäntään sekä eri ammattilaisiin (kauppias, muurari, kalastaja, seppä), pehtoorista paruuniin ja jopa presidenttiin.

Vikun rooli on painunut mieleen erityisesti

Pitkän teatterihistorian varrelta Veikko mainitsee mieleen painuneista rooleista kaikkein vaikuttavimmaksi Vihtori, Viku, Hallasuon roolin. Vuoden 1988 Hallasuon Taisto-näytelmä kuvasi vuosien 1917-1918 aikaa Suomessa ja Hallasuon torpan elämää. Kun sisällissota alkoi, Hallasuon torpasta isä Vihtori lähti punakaartiin punainen nauha käsivarressaan ja poika Arvo valkoisten joukkoihin. Tässä kohtauksessa Veikko muistaa yleisössä käyneen kohahduksen. Hän kuulee vieläkin tuon kohahduksen korvissaan. Vikun rooli on kulkenut mukana Veikon mielessä kaikki nämä vuodet. Yhä edelleen se saa miehen silmän kostumaan.

Hallasuon Vihtori, Viku (Veikko Salo), perheineen. Rattaita vetää vaimo Fiinu (Inkeri Marttila) mukana lapset Lahja (Sanna Valtonen) ja Taisto (Janne Numminen). Kuva: Kirjasta Ollaan ninko ei sataiska.

Maitokuski Mäkilä

Toinen erityisesti mieleen painunut rooli on ollut maitokuski Mäkilä vuoden 2008 Muutoksen tuulet-näytelmässä. Muutoksen tuulet oli toisinto vuoden 1979 Sanokaas mun sanoneen-näytelmästä, jossa maitokuski Mäkilän roolin teki Veikon eno Vilho Ojala. Veikko totesi nyt, että hän kunnioitti niin paljon Vilhoa, että pelkäsi pilaavansa jotain näytellessään maitokuski Mäkilää. No, hyvin kaikki kuitenkin meni.

Veikko ja Mese

Samana vuonna 2008 Mäkilän hevosena oli Mese, joka entisenä ravihevosena pääsi teatterirooliin Tuiskulaan. Veikko ja Mese ystävystyivät kesän aikana. Mese totteli Veikon vihellyskutsua ja käyttäytyi mallikkaasti koko teatterijakson. Vielä viimeisessä kumarruksessa yleisölle Mese laittoi päänsä Veikon kainaloon, nosti Veikon kättä ja kiitti näin Veikon kanssa yhdessä yleisöä. Näin maitokuski Mäkilä ja hevosensa!

Maitokuski Mäkilä(Veikko Salo) ja hevosensa (Mese). Kuva: Tuila-Riitta Heino

Lapsuudesta tuttuja asioita näytelmässä Turkasen hyvä yritys

Frans-pappa (Veikko Salo) kertoo historiaa lapsille (Eemil Ojala ja Aliina Hiljanen) näytelmässä Turkasen hyvä yritys. Kuva: Simo Nummi.

Kolmanneksi merkittäväksi Veikko mainitsee vuoden 2010 Turkasen hyvä yritys-näytelmän. Se erottuu muista kesäteatterinäytelmistä aiheensa vuoksi. Veikko seurasi pikkupoikana Kuparisen tiilitehtaan toimintaa. Hänellä on erityinen omakohtainen suhde yrittäjäisän poikana itse näytelmän tarinaan. Rooli tässä näytelmässä oli myös aikaisempiin verrattuna erilainen. Veikko Frans-pappana oli juonta kokoava kertoja. Hän jutteli lapsille vanhoista ajoista ja näytelmä kuvitti kerrottua historiaa.

Harmaapukuinen herra

Entäs nyt kotomaa-näytelmän Harmaapukuinen Herra (Veikko Salo). Kuva: Simo Nummi.

Samantapainen kertojan rooli Veikolla oli myös Suomi 100-juhlavuoden 2017 Entäs nyt Kotomaa-näytelmässä. Veikko oli Harmaapukuinen Herra, presidentti Ståhlberg, joka esitteli yleisölle historiaa Suomen itsenäisyyden alkutaipaleelta. Tämän kertojan roolin huipennuksena oli lavastuksellisestikin upea toteutus valokuvasta, joka oli otettu tilaisuudesta, missä Köyliön torppareille jaettiin oman tilan kauppakirjat vuonna 1923.

Joulukuun 5.päivänä 1923 otettu torppareiden yhteiskuva oli näytelmän osana lavastusta näytelmässä Entäs nyt Kotomaa. Kuva: Köyliön valokuvat -arkisto.

Lavastaminen on osa Veikon kesäteatteriharrastusta

Näytelmien lavastaminen ja monet tekniset ratkaisut ovat asioita, joista Veikko kertoo mielellään. Lavasteet eri vuosien näytelmiin ovat olleet paljolti Veikon vastuulla. Hän on nauttinut luovista ongelmanratkaisutilanteista. Välillä on saanut pähkäillä paljonkin, kunnes idea on syttynyt, ja näyttämörekvisiitta ja lavasteet on tehty ja paikoillaan. Rölli-näytelmien vuosina 2001-2002 lavastaminen oli erityisen haastavaa. Yhteistyön voimaa Veikko kiittelee tässäkin yhteydessä.

Uusi rooli tekee aina nöyräksi

Näyttelemisestä Veikko sanoo, että koskaan ei ole ollut sellaista tunnetta, että osaa. Nöyrä olo on ollut aina, kun roolitehtävän on saanut. Näytelmän ohjaaja on erittäin tärkeä henkilö. Näyttelijän ja ohjaajan välillä luottamuksen on oltava saumaton. Ohjaaja ohjaa ja sanoo, miten tehdään. Näyttelijänä Veikko kertoo luottaneensa ohjeisiin. Myös koko näytelmäporukka tukee näyttelijää. Yhdessä tehden autetaan ja neuvotaan. Aina oppii ja on opittavaa. Vuosien varrella karttunut kokemus helpottaa tänä päivänä.

Pesänselvityksessä vuonna 1983 Veikko roolissa Eevertti, Amerikan mies seuranaan Anni (Mariitta Rosvall). Kuva: Jaakko Ojala

Tuiskulassa on hyvä näytellä

”Tuiskulan Kesäteatterin yhteisöllisyys ja hyvä henki on kantava voima. Siksi mielelläni lähden mukaan uusiin haasteisiin. Sirkka-vaimon kanssa kesäteatterilaisuus on hyvä yhteinen harrastus, jopa perheen elämäntapa”, toteaa Veikko.

Kesäteatterin tehtävänä on tarjota yleisölle tunteisiin vetoavaa kerrontaa, viihdettä, historiallista tietoa, vaalia omaa murretta jne. Näytelmän tekijöille, erityisesti näyttelijöille, yleisön reaktiot ovat merkittäviä. Tunnelmasta toiseen siirryttäessä yleisö elää mukana ja näyttelijä roolissaan aistii herkästi teatterielämyksen syvyyden. ”Yleisölle me kesäteatteria teemme ja olemme kiitollisia, kun he saapuvat paikalle”, sanoo Veikko Salo.

Tämän kesän näytelmässä Kotomaan vaaran vuaret Veikolla on myös rooli. Näytelmää voi tulla katsomaan 28.6. – 12.7.2019. Esitysajat näet tästä. Lämpimästi tervetuloa!

Lähteet: Veikko Salon haastattelu 2.6.2019.
Susanna Salo-Kimppa (2014): Ollaan ninko ei sataiska. Taustaa ja tarinoita Tuiskulan Kesäteatterilta.
Vuosien 2015-2018 Tuiskulan Kesäteatterin näytelmien käsiohjelmat.

Haluatko lukea muiden Sanokaas mun sanonee -blogin kirjoittajien juttuja? Ne löydät tästä.
Haluatko lukea muita tämän kategorian juttuja? Ne löydät tästä.
Haluatko lukea muita Maritan kirjoittamia juttuja? Ne löydät tästä.
Tunnetko jonkun, joka voisi olla kiinnostunut tästä asiasta? Jaa teksti hänelle somessa!