Torpparin asemasta

Anneli Laine (puhtaaksikirjoittaja): 

Paula Härkälä vuoden 1996 Takaportti-näytelmän käsiohjelmassa:

Perinnenäytelmät ovat innoittaneet tuiskulalaisia harrastajia ja keränneet katselijoita vuosikymmenten aikana. Ei tästä aihepiiristä tänä suvenakaan ole varaa poiketa.

Kun tämän seudun menneisyydestä aiheita etsitään, törmätään taas ja taas torppariasiaan. Vahvasti on torpparin asema lyönyt leimansa tämän kylän kulttuuriin.

Tuiskulan Kesäteatterin kesän 1996 näytelmän Takaportti kirjoittaja Aimo Kalmeenoja nuorena.

Takaportti-näytelmään on kirjoittajamme Aimo Kalmeenoja löytänyt ennen käsittelemättömän aiheen torpparin turvattomuudesta. Kontrahti oli se vuokrakirja, missä torpparin velvollisuudet oli tarkoin määrätty. Päivätöinä eli taksvärkkinä hän suoritti vuokransa kartanoon, joka näin sai tarvitsemaansa työvoimaa. Lisäksi hän joutui luovuttamaan maataloutensa tuotteita maksuksi torpastaan. Torppari saattoi kuitenkin olla hyvässä taloudellisessa asemassa ja oli joskus varakkaampikin kuin moni itsenäinen talon omistaja. Mutta, kuten Köyliön historia kertoo: ”maanvuokraajaväestön ongelmat eivät olleetkaan ensisijaisesti varallisuuden pienuudessa, vaan heidän asemansa epävarmuudessa. Vuokrasopimus varjosti heidän elämäänsä, ja usein kontrahti sisälsi sellaista, mikä oikeutti maanomistajan pitkälti määräämään vuokrasuhteen jatkumisesta tai kestämisestä. Vain harvat kontrahdit olivat elinkautisia tai perinnöllisiä. Tavallisin sanamuoto oli juokseva, toistaiseksi voimassa oleva.” Vaikka torppari täytti hyvin velvollisuutensa, saattoi kartanon etu joskus vaatia torpan maat palautettavaksi tilan viljelykseen. Joitakin tapauksia tältäkin seudulta tunnetaan. Esimerkiksi kartanon omistajan vaihtuessa tai viljelyssuunnitelmien muuttuessa on käynyt niin, että vuokraaja on menettänyt raivaamansa pellot ja rakentamansa rakennukset. Se ei ollut häätö, jos hänelle osoitettiin torpan paikka muualta. Kuka sitten jaksoi ja uskalsi aloittaa uudelleen alusta? Moni lähti muille teille.

Näytelmän Haapasilla oli uskallusta, kun vävy Henrik vielä neuvoi pyytämään uuden torpan paikkaa metsäjärven rannalta, kaukaa kartanosta. Se oli sellainen takaportti, jonka turvin ryhdyttiin uuteen yritykseen. Sinne ei kartano koskaan ulottaisi omia viljelyksiään.
Perheen vanhimmalla pojalla oli tavallisesti oikeus torppaan isänsä jälkeen. Muitten lapsien asema oli huonompi. Haapasen vanhin tytär Maria on jo onnellisesti saatettu avioliittoon. Eeva pääsee kartanoon piiaksi. Äiti kyllä yrittää pidätellä tyttöä kotona turvassa pahalta maailmalta. Parempi on kuitenkin luopua, on yks suu vähemmän. Martta, nuorimmainen, käy siskonsa lapsia pitämässä ja pääsee myöhemmin neulojan oppiin.

Veljesten, Sethin ja Aatamin välinen ristiriita on myös näytelmän ongelmakohta. Aatamin täytyy isänsä kanssa rakentaa ja raivata uusi torppa. Onko se sitten oikein, jos vanhempi Seth, kolme vuotta Venäjän armeijassa palveltuaan, tulee ja ottaa sen valmiina? Aatami on jo etukäteen katkera. Onneksi Seth arvostaa enemmän palkkatyöstä saatua selvää rahaa. Kun myös yllätysmorsiamella on työpaikka Tampereella, voi Seth antaa esikoisoikeutensa Aatamille häälahjaksi.

Takaportin torpassa on taas kaikki hyvin.

Nuori torppari vaimoineen, Adam ja Kerttu. Kuvattu kesällä 1996. Kuva: kirjasta Ollaan ninko ei sataiska.

Haluatko lukea muiden Sanokaas mun sanonee -blogin kirjoittajien juttuja? Ne löydät tästä.
Haluatko lukea muita tämän kategorian juttuja? Ne löydät tästä.
Haluatko lukea muita Annelin kirjoittamia juttuja? Ne löydät tästä.
Haluatko lukea kirjoittajien esittelyt? Ne löydät tästä.

Tunnetko jonkun, joka voisi olla kiinnostunut tästä asiasta? Jaa teksti hänelle somessa.