Tuiskulalaisen teatteriperheen Anneli

Marita Holkeri:

Moni tyttö on varmaan haaveillut voivansa olla prinsessa, edes joskus.

Anneli sai olla prinsessa, Prinsessa Lumikauno, kun vuonna 1956 Tuiskulan koulun näytelmäkerho esitti Sakari Topeliuksen satunäytelmän Suojelusenkeli Tuiskulan Seuratalon kuusijuhlassa. Roolin hohtoa ja näyttelemisen innokkuutta lisäsi vielä se, että komeana kuninkaana oli yläkoulun opettaja Timo Purovesi.

Tästä alkoivat Annelin omat näyttelijäkokemukset. Teatterielämää Tuiskulassa hän sai seurata läheltä koko lapsuutensa ja nuoruutensa ajan. Vanhemmat, Maija ja Tauno Lepistö, olivat Tuiskulan Näytelmäkerhon kuten myös Tuiskulan Kesäteatterin kantavia näyttelijävoimia. Anneli pääsi jo 1950-luvulla katsomaan Tuiskulan seuratalolle kaikki Näytelmäkerhon valmiit näytelmät. Väki tuli tutuksi ja näytteleminen oli jotenkin itsestään selvää.

Selman rooli oli Annelin ensimmäinen Tuiskulan Kesäteatterissa

Anneli aloitti pitkän näyttelijänuransa Tuiskulan Kesäteatterissa näytelmän Sanokaas mun sanonee (1979) Selma-piikana. Tyttärien ja piikojen rooleja Anneli teki useita. Vuonna 1989 hän sai pääroolin Kun Iso-Noro notkahti-näytelmässä. Iso-Noron Emma-emäntä oli topakka ja tiukka ihminen, joka leskeksi jäätyään joutui myös nöyrtymään.

Ohjaajana oli silloin Veikko Uusimäki, jonka vankat neuvot opettivat vuosien mittaan, miten näyttämöllä pitää olla rennosti omana itsenään. Kun sen on oppinut, voi jo vähän yrittää näytelläkin.

– Veikko Uusimäki oli todellinen löytö teatterillemme, häneltä saimme vankan pohjan. Vieläkin siteeraamme häntä: ”Älä näyttele, kun et osaa!” Meillä on ollut hyvä ohjaajaonni. Uusimäen jälkeen olemme pitkään tehneet töitä Saariston Pekan kanssa, joka on vähintään yhtä vaativa kuin Uusimäkikin. Kolmas pitkäaikainen ohjaaja on Arto Myllärinen, jonka lähestymistapa on leppeämpi, mutta priima tulee silti, toteaa Anneli.

Ellen ja menninkäinen- mieluisimmat roolit kautta aikojen

Mieluisimmiksi rooleikseen Anneli mainitsee näytelmän Sähkö virtaa suanis (1997) Ellenin sekä näytelmien Rölli ja Metsänhenki (2001-2002) menninkäisenä vipeltämisen ja röllinä örveltämisen.

Ellenillä oli sisko Dagmar, jota esitti Eila Laine. Nämä sisarukset olivat luonteiltaan hyvin erilaiset: Ellen oli ylpeä ja kovaluonteinen, Dagmar taas herkkä ja lämmin. Tällöin Annelin ja Eilan yhteistyö on ollut Annelille erityisen tärkeää ja antoisaa. Eila on ollut aina oivallinen vastanäyttelijä. Kaikkien muidenkin vastanäyttelijöiden kanssa on voinut luottaa siihen, että kaikki menee kuten on sovittu ja ohjattu.

Röllinäytelmistä Anneli on pitänyt todella paljon. Ne tarjosivat aivan uudenlaista teatterin tekemistä. Rölli- ja menninkäispuvut valmistettiin talkootöinä. Villaa huovutettiin, Anneli teki peikkolakkeja, lapset pyörittelivät villasta pukujen nyörejä, ja pienimmät näyttelijät saivat tehdä pieniä villapalloja. Kaikille riitti valmisteluja näytelmiä varten. Maskeeraus oli ihan oma juttunsa. Lavastaminen oli Salon Veikon ja lavastustyöryhmän hommia. Silloin tehtiin kaikkien aikojen suurimmat ja nerokkaimmat lavastusratkaisut.
– Röllin tekeminen on ollut ehdottomasti hauskin ja mieliinpainuvin työ, Anneli innostuu kertomaan.

Tehdessä sattuu ja tapahtuu

Annelilla on ollut tilaisuus näytellä myös yhdessä äitinsä ja isänsä kanssa. Jokin kerta alkoi yhtäkkiä sataa vettä. Oli juuri meneillään kohtaus, missä Anneli ja Tauno olivat kahdestaan näyttämöllä. Sade ja yleisön sadetakkien kahina vei Annelin keskittymisen, ja hän unohti kaikki vuorosanansa. Puhe ei kuitenkaan katkennut, mutta se oli ihan ”puuta heinää”. Isä katsoi tilanteessa erityisen huolestuneena, miten tässä nyt käy. Todennäköisesti yleisökään ei keskittynyt sateen sattuessa repliikkeihin. Ja, kas, isän yhä huolestuneemman katseen alla oikeat vuorosanat löytyivät, eikä kukaan muu ollut huomannut mitään.

Teatteri on koko perheen harrastus

Näyttelijävuosia Annelille on kertynyt melkoisesti, vuodesta 1979 säännöllisesti joka kesä vuoteen 2002 ja sitten tauon jälkeen vuosina 2014 ja 2016-2019. Parasta on ollut yhdessä tekeminen, kertoo Anneli. Isosta porukasta löytyy niin monia taitoja ja aina joku yllättää. Koko ajan myös tiedot ja taidot karttuvat, esimerkiksi eri vuosikymmenten työt täytyy tietää, hallitakin, oli sitten kyse vaatteista tai rekvisiitasta.

Koko perhe on ollut tekemässä teatteria melko pitkään. Laineen Pentti, Annelin aviomies, tuli Tuiskulan Kesäteatteriin jo vuonna 1978 Valokuvaajan rooliin. Perheen poikien lapsiakin on ollut jo mukana, joten 4. sukupolvi on menossa. Näin olisi hyvä jatkaa, jos vaan olosuhteet sen sallivat.

Teatterissa riittää puuhaa muutenkin kuin näyttämöllä

Anneli on ollut näyttelemisen lisäksi kesäteatterin monissa muissa tehtävissä. Hän toimi kymmenkunta vuotta teatterin toimikunnan puheenjohtajana 1980-luvun puolivälistä lähtien. Silloin piti kantaa vastuuta näytelmätekstien ja ohjaajan löytymisestä, tiedottamisesta ja monista muista organisointitehtävistä.

Rekvisiitan tekeminen on ollut Annelille mieluisaa puuhaa. Ideoiden ja aiheiden etsiminen ja eri aikakausien esineistön tutkiminen on antoisaa ja innostavaa. On saanut tehdä passeja, maalata Lotta-merkkejä ja paikata Saimaa-askeja. Nuo ovat näytelmien pieniä yksityiskohtia, mutta aikakautensa edustajina niidenkin on oltava oikein tehtyjä ja aidon näköisiä.

Pitkä näyttelemistauko alkoi vuonna 2004. Tauon aikana Anneli toimi teatterin puvustajana Paula Härkälän luovutettua tehtävän hänelle. Vuonna 2008 jäi puvustaminen, kun Anneli ryhtyi Köyliö-seuran puheenjohtajaksi. Näihin aikoihin hän kyllä ehti Ravintola Riippakoivuun talkoolaiseksi. Teatteri ei nytkään kokonaan jäänyt syrjään. Anneli oli vuosina 2006, 2008 ja 2011 järjestämässä Köyliö-seuran Talvi-Henrikki-tilaisuuksia, joissa esitettiin Pyhän Henrikin Surmavirsi. Anneli toimi tuotantovastaavana ja ohjaajan assistenttina.

Avustajana Täällä Pohjantähden alla -elokuvassa

Teatterityö laajentui aikanaan myös Köyliön ulkopuolelle. Timo Koivusalo ohjasi vuosina 2009 ja 2010 kaksiosaisen Täällä Pohjantähden alla -elokuvan. Tuiskulan Kesäteatterin väkeä oli molempien elokuvien avustajanäyttelijöinä. Anneli ja muutama perheenjäsen olivat myös mukana avustajissa. Se oli opettavainen ja vaikuttava kokemus.

Täällä Pohjantähden alla-elokuvan avustajia: Annica Laine, Anneli Laine, Sanni Kallio ja Pentti Laine. Kuva: Anneli Laineen kotialbumi.

Käsityöharrastuksia on joka lähtöön

Harrastuksistaan Anneli kertoo: ”Köyliö-seura edelleenkin, Museoyhdistys, TalviTeatterin tilaisuudet seuratalolla, LC Köyliön puolisot ovat aktiivisia ja matkustamiseen kuluu myös aikaa. Sen lisäksi olen käsitöiden monialaharrastaja motolla, että kaikennäköisiä pitää kokeilla. Meillä on onneksi monipuolinen tarjonta kansalaisopistossa, jossa on tullut tehtyä nalleja, koruja, kirjoja, puukkoja, kudottu ja verhoiltu. Näitä taitoja joskus noissa rekvisiittajutuissa tarvitaan.”

Teatteri antaa muistoja ja elämyksiä

Annelilla on teatterialbumissaan melkoinen kokoelma valokuvia. Niistä löytyy paljon muistoja kesäteatterivuosista. Muisteluista huokuu rakkaus teatterin tekemiseen. Se on vienyt Annelilta ”koko käden” ja sydämen.

Tuiskulan Kesäteatteri tarjoaa taas tänäkin vuonna yleisölle runsaasti elämyksiä. Anneli on niissä mukana, vaikka näyttelijäroolia nyt ei olekaan.

Lähteinä:
Anneli Laineen os. Lepistö haastattelu 7.1.2020
Susanna Salo-Kimppa (2014): Ollaan ninko ei sataiska. Taustaa ja tarinoita Tuiskulan Kesäteatterilta
Vuosien 2015-2019 Tuiskulan Kesäteatterin näytelmien käsiohjelmat

Tässä Tuiskulan Kesäteatterin näyttelijöitä esittelevässä sarjassa on aiemmin julkaistu esittelyt: Eila Laine, Veikko Salo, Juha Kulmala ja Inkeri Marttila. 

---

Haluatko lukea muiden Sanokaas mun sanonee -blogin kirjoittajien juttuja? Ne löydät tästä.
Haluatko lukea muita tämän kategorian juttuja? Ne löydät tästä.
Haluatko lukea muita Maritan kirjoittamia juttuja? Ne löydät tästä.
Haluatko lukea kirjoittajien esittelyt? Ne löydät tästä.
Tunnetko jonkun, joka voisi olla kiinnostunut tästä asiasta? Jaa teksti hänelle somessa!