Siirry sisältöön
Työtä ja tienstii

Se lehmäpaikka siinä Voitoisissa

Jaana Järvinen:

Näytillä

Se lehmäpaikka siinä Voitoisissa

Molemmin puolin Voitoistentietä. Kuva: Jaana Järvinen.

Tässähän me ollaan, oikein näyttämöpaikalla. Molemmin puolin Voitoistentietä. En tiedä kuinka paljon ohikulkijat seuraavat tilan toimintaa. Kaikenlaista tässä kuitenkin jatkuvasti tapahtuu. Välillähän se piruttaa olla tässä kaikkien näkyvillä, varsinkin jos satut opettelemaan jotain uutta, vaikkapa jonkun koneen kanssa. Mutta olen yrittänyt tietyllä tavalla sulkea sen pois mielestä, jottei ajatus häiritse työntekoa.

Monipuolisuus

Hyvin on monipuolinen ammatti. Maitotilayrittäjissä olisi hyvä olla vähän sähkö-, putki-, metalli,- rakennus- ja automaatioalan osaamista. Tietysti täytyisi olla osaaminen myös koko maataloussektorista. Talouspuoli, eläinterveys, elintarvikehygienia ja koneiden korjaustaidot. Lista on loputon. Ennustajan taidoistakaan ei olisi haittaa. Sitten olette siinä vielä isä ja äiti. Ai niin, ja parisuhdekin. Ja miten oli se vapaa-aika ja ystävät? Ne ovat tässä kyllä ikävästi jääneet taka-alalle. Että sinänsä nämä koronarajoitukset eivät mullistaneet minun elämää paljoa.

Sitovuus

Aina silloin tällöin huono äiti-leima leijailee ajatuksissa. Tästä ei lasten kanssa paljon reissata. Murehdin siis välillä, mistä kaikesta lapset jäävät paitsi? Vastapainoksi yritän sitten miettiä, mistä kaikesta jäisivät paitsi ilman maatilaa. Vuosilomaa saamme siis 26 päivää vuodessa per yrittäjä. Näistä kolme päivää saa olla pyhäpäiviä. Lähes kaikki nämä lomapäivät olemme jakaneet pitkin vuotta, parin-kolmen päivän pätkiin. Tällöin teemme mm. rästitöitä tai peltohommia. Tuolloin maatalouslomittaja hoitaa lomittamansa yrittäjän pakolliset päivittäiset karjanhoitotyöt. Maatalouslomitus on osa maatalousyrittäjän sosiaaliturvaa.

Se lehmäpaikka siinä Voitoisissa

Venlan sydäntä lähellä ovat eläimet ja hän hallitsee jo navettatyötkin hyvin. Vasun nimi on Smaragdi. Kuva: Jaana Järvinen.

Kuvateksti: Valtteri viimeisimmän projektinsa parissa, välillä tarvitaan vielä isän apuja. Valtteri on touhukas rakennus- ja konemies. Kuva: Jaana Järvinen.

Valtteri viimeisimmän projektinsa parissa, välillä tarvitaan vielä isän apuja. Valtteri on touhukas rakennus- ja konemies. Kuva: Jaana Järvinen.

Hajuhaitat

Kirjoittaessani tätä, kevättyöt ovat jo alkaneet. Pian varmaan jostain lehdestä silmiini pistää joka keväinen kirjoitus tai tekstari paskan hajusta. Eipä tule mieleeni lajia, minkä paska ei haisisi. Tyytyväisin mielin voin todeta, että meidän alueen asukkaat tuntuvat olevan ymmärtäväisiä asian suhteen. Ja hei! Se paska haisee kyllä sen levittäjänkin nenään. Onhan se kaiken kukkuraksi luonnollisin lannoite.

Se lehmäpaikka siinä Voitoisissa

Syntymää. Ja kuten kuvasta näkyy, on risteytetty. Emä on ayrshire-rotua ja isänä vasikalla on holstein-rotuinen sonni. Kuva: Jaana Järvinen.

Todellisuus

Väitän, että lapseni tietävät aika hyvin elämän realiteetit. Täällä on paljon syntymää, luopumista teuraaksi laiton sekä ei uudistukseen jäävien vasikoiden osalta. Vasikat, jotka eivät jää kasvamaan uusiksi lypsylehmiksi, lähtevät noin pariviikkoisina muille tiloille kasvamaan lihaksi. Toisinaan täällä on myös kuolemaa. Voi sattua tapaturma, johon ainoa ratkaisu on lopetus. Voi myös olla joku sairaus, joka ei hoidoista huolimatta kuntoudu tai edes parane. Mutta kaikki tämä on elämää. Ei muuten muistaakseni paljon ole lapsille tarvinnut selitellä, miten lapsia ”tehdään”. Eläinten kautta oppivat sen luonnostaan, meillä on nimittäin myös astutussonni, jonka töitä lapset ovat nähneet.

Se lehmäpaikka siinä Voitoisissa

Tämänhetkinen astutussonni, Taivalpohjan Pajatso. Pajatso on rodultaan Aberdeen Angus, joka on liharotu. Kuva: Jaana Järvinen.

Arvaamattomuus

Jokainen päivä on erilainen. Et koskaan voi aamulla navettaan mennessä tietää, mitä siellä tällä kertaa on vastassa. Onneksi yleensä ei mitään ihan ihmeellistä. Mutta kun elävien eläinten kanssa touhutaan, kaikki on mahdollista. Yleensä silloin ainakin tapahtuu, kun on kiire ja menoa jonnekin. Se on kyllä kumma; joku kone hajoaa, lehmä poikii tai sairastuu. Ihan vakio. Ja saat suunnitella menosi uusiksi. Mistä ne meidän menot tietävätkin? Tällä aukealla muuten tuntuu tuulevan vähintäänkin tarpeeksi. Ei oo hyttysiä joo, mutta kun joka päivä on silmät täynnä turvetta tai kutterinlastua, niin alkaa tuntua ne hyttyset houkuttelevammilta.

Lisäoppia

Vuonna 2011 kävin toimilupakurssin, eli saan keinosiementää oman tilan naudat. Suomessa on kolme toimijaa, joilta voi ostaa sonninspermaa. Ja kun niihin verkkokauppoihin menee ostoksille, niin sehän on kuin karkkikaupassa olisi. Tykkään kokeilla eri rotuja ja risteytän myös. Sitä sitten odotat syntymän ihmettä ja millainen tulokas saatiin aikaiseksi. Tällä hetkellä tilaltamme löytyy kymmentä eri rotua, osa näistä on vain lihantuotantoon tarkoitettuja. Teemme myös akuutteja sorkkahoitoja itse.

Se lehmäpaikka siinä Voitoisissa

Jersey-rodun edustajat ovat erityisen uteliaita. Niitä löytyy aina sieltä missä tapahtuu. Kuvassa Mahtionni. Kuva: Jaana Järvinen.

Jos tää ois helppoo, niin kaikkihan tätä tekis…

On tämä välillä äärimmäisen rankkaa ja tuntuu, että kaikki kaatuu päälle, kun yrität laittaa tärkeitä töitä tärkeysjärjestykseen ja mietit, miten ehdit kaiken tekemään. Ulkopuolelta tuleva paine ja vaatimukset, vastoinkäymiset, jaksaminen. Pahinta ovat vaatimukset ja päätökset, joita ovat tehneet ihmiset, joilla ei ole käytännön kokemusta näistä asioista ja vaikutuksista kokonaiskuvaan. Oon joskus huomannut miettiväni, ”ihme kun en polta tupakkaa”. Sitä varmaan meinaa menis. Mutta on tää työ kaikesta huolimatta mun juttu!

Arvosta itseäsi

Oman työn arvostuksen nostamiseen omassa päässäni sopii hyvin kappale; Tämä taivas tämä maa.

” ….. töitä tehtävä on joka säällä, vaikka kylmääkin ois, pimeää….” (näen tässä itseni kantamassa maitoa vasikoille kovassa kylmässä tuulessa ja jäätävässä räntäsateessa näpit jäässä).

”…… synnyinlahjaksi saatu on voimaa, josta muualla puutetta on…….”

Olen isänmaallinen ja tämäkin kappale saa mun ihon kananlihalle. Ehkä työmme sittenkin on arvokasta.

Se lehmäpaikka siinä Voitoisissa

“ …sukupolvelta toiselle jää “ . Valtteri äestämässä. Kuva: Jaana Järvinen.


Kirjoittaja: Jaana Järvinen

Se lehmäpaikka siinä Voitoisissa

Jaana

Kirjoittaja on vuonna 2007 Voitoisiin muuttanut kahden lapsen ja miehen kanssa vajaata paria sataa nautaa hoitava 37v. maatalousyrittäjä. Syntyjäni Hämeestä, jossa lehmäoppini lapsena hankin muorilassa ja teininä enemmän vastuuta sain enon navetassa.

8 kommenttia

  1. Marita Holkeri 2.6.2020 klo 19:44

    Kiitos elävästä tekstistä, elämän realiteeteista karjatilalla. Sanot Jaana asiat niinkuin ne ovat. Tykkään siitä.

    • Jaana Järvinen 3.6.2020 klo 08:55

      Kiitos Marita! Mielestäni asioista yleensäkin pitäisi puhua, niin kuin ne on. Realiteetitteja kertomalla vieraantumista maataloudesta ja luonnosta voisi ehkä vähentää. Esimerkiksi lapsi ei mene rikki totuudesta. 😊

  2. Terttu Kalmeenoja 2.6.2020 klo 19:47

    Karjatila taitaa olla lapsuudenkotini naapurissa. Arvostan kaikkia, jotka tuota vaativaa työtä jaksavat tehdä ja hallitsevat ammatin monipuoliset taidot. Sen ansiosta saamme hyvää suomalaista ruokaa.

    • Jaana Järvinen 3.6.2020 klo 09:01

      Kiitos Terttu! Kyllä vain, Välilän tila lapsuudenkotisi naapurissa
      🙂. Suomalainen ruoka on kyllä arvostuksen arvoinen. Ihan vaan jo antibiootittomuuden ansiosta.

  3. Seija Rantala 3.6.2020 klo 00:48

    Hyvä kirjoitus! Näin se menee valtavasti työtä ja vähän vapaata mutta jos työstään tykkää niin jaksaa. Kiitos kun tuotatte meille puhdasta ruokaa❤

  4. Jaana Järvinen 3.6.2020 klo 12:45

    Kiitos Seija! Positiivinen palaute, pienikin, on myös yksi jaksamiseen vaikuttava asia ❤️. Tuntuu, ettei varsinaisesti tuon työmäärän alle kaadu, mutta henkinen puoli kaikkien direktiivien, säännösten, muistamisten ja joskus aina julkisuudessa vellovien ”maajussit syyllisiä kaikkeen” tyyliset asiat kumarruttaa kyllä melko paljon.

  5. Pentti Laine 6.6.2020 klo 18:38

    Hieno kirjoitus! Realistinen. Ja tuosta osaamisluettelostasi puuttuivat vain kirjanpitäjä ja verotusasiantuntija, jotka nekin on varmasti hallittava! Ja kaiken lisäksi kirjoitat vielä hauskastikin. Lisää näitä!

    • Jaana Järvinen 6.6.2020 klo 21:27

      Kiitos Pentti! Miten saatoin unohtaa mainitsemasi ammatit! Ehkä, jos olisin kirjoittanut tammi-helmikuussa, olisi nuokin tullut mainittua 😅. Hoidamme kirjanpidon ja veroasiat myös itse.

Kirjoita kommentti





Vieritä ylös