Joutoajan puuhat

Nuoren kalamiehen alkutaival

Niilo Härkälä

Moi! Olen juuri 18 täyttävä nuori kalamies. Juttuja vonkaleista ja niistä isoista karkuun päässeistä riittää, mutta ajattelin nyt aluksi kertoa hieman tarinaani kalastuksen parissa.

Oma taipaleeni alkoi jo hyvin nuorena, kun isoisoisäni Erkin kanssa, kävimme yhdessä mato-ongella ja kokemassa muita pyydyksiä Köyliönjoessa. Katiskat sekä rapumerrat syksyisin olivat mielenkiintoista katsottavaa, kun saattoi tulla joko hyvä saalis tai sitten saatiin ainoastaan kokemusta. Jo edesmenneeltä taataltani olen saanut siis perinnöksi paljon hyviä niksejä ja paikkatietämystä, joka on osoittautunut jopa hyvin arvokkaaksi aika-ajoin.

Ensimmäisen kalani ”sain”, kun kuusi vuotiaana Isoisäni Olli kehotti minua jättämään ongen välipalan ajaksi pihalla sijaitsevaan betonialtaaseen. Palatessani huomasin, että koukussa oli särki! Jälkeenpäin, noin 10 vuotta myöhemmin kuitenkin sain kuulla, että särki oli vanha pakastekala.

Vuosien mittaan pääsin jo yksin kalastamaan mato-ongella jokirantaan ja siellä sitä tulikin kymmenvuotiaana vietettyä aikaa oikein huolella. Se oli aina ja on edelleen mainio tapa päästä eroon muusta hälinästä ja rentoutua kunnolla.

Kuudennella luokalla sain ensimmäisen oikean virvelini ja hetihän sitä piti päästä kokeilemaan. Sitä ilon määrää, kun sieltä se ensimmäinen ahven nousi. Siitä syttyi kipinästä palo myös virvelikalastukseen. Aina kun isällä tai Vaarillani oli aikaa, lähdettiin kokeilemaan, joskos sieltä jotain nousisi. Pikkuhiljaa alkoi tekniikat hioutua ja parhaat paikat Ilmiinjärveltäkin tuli tutuiksi.

Seitsemännellä luokalla alkoi kalasharrastuksessani täysin uusi luku, kun joululahjaksi sain perhonsidontavälineitä. Välittömästi aloin niitä suhrustaa ja aloin jo unelmoimaan matkasta Tenojoelle lohta narraamaan. Tämä matka toteutui ja lohen tartuttua omatekeleiseen perhoon, polte sidontaan ainoastaan kasvoi. Opit sain vanhalta mestarilta ja harrastus on voimassa nykyäänkin. Perholla näinä päivinä kalastan enimmäkseen joessa, uittotestien sekä järvikalapihviunelmoinnin merkeissä.

Kalastaminen jatkui lähinnä ahvenlippojen uittona ja haukilippojen pyörittelynä kesään 2016 asti, kunnes löysin nykyisen intohimoni eli jigit. Myös jigeistä on noussut itselleni sellainen ilmiö, että niitä maalaan itse ja niillä myös kalastan. Jigikalastus on nykyään hyvin tehokas ja suosittu tapa kalastaa sen monien eri ulottuvuuksien ja tekniikoiden vuoksi. Jigillä ne isot saadaan?

Tässä oli nyt hieman tarinaa ja taustaa kalastuksestani. Mahdollisesti tulevaisuudessa lisää? Paikkoja en kuitenkaan aio paljastaa…

Köyliönjoenrannassa perholla järvikaloja yrittämässä. Kuvaaja: Niko Salonius

Tehokas perho lohelle eli putkiperho. Kuvaaja: Niilo Härkälä

Tenojoen maisemia ja tunnelmia. Kuvaaja: Niilo Härkälä

__________

Haluatko lukea muiden Sanokaas mun sanonee -blogin kirjoittajien juttuja? Ne löydät tästä.
Haluatko lukea muita Niilon kirjoittamia juttuja? Ne löydät tästä.
Tunnetko jonkun, joka voisi olla kiinnostunut tästä asiasta? Jaa teksti hänelle somessa!

6 kommenttia

  1. Merja Salo 11.5.2018 klo 19:15

    Olipa mukavaa luettavaa !

  2. Anne Helin 12.5.2018 klo 11:21

    Kiitos hienosta kirjoituksesta, harrastus tekee ihmiselle hyvää!

  3. Inkeri Marttila 2.11.2018 klo 17:34

    Niilo, näitä lisää, jään odottamaan.

    • skinnunen 2.11.2018 klo 18:37

      Niilolle on jo tekeillä seuraava juttu kalastuksesta. Ei tarvitse kauaa odotella.

  4. Mauri Krusberg 15.3.2019 klo 12:12

    Terve Niilo! Samaan tapaan alkoi omakin kalastajan ura n. 65 vuotta sitten. Ensimmäinen järisyttävän suuri ahven iski kiinni matoon kun istuin Tuomolan johdeaidan päällä kotirannassa. Kala oli tietysti kiiruusti vietävä näytille äidille. Pettymys oli sanoinkuvaamaton kun hän piti sitä pienenä? No, onhan niitä vuosikymmenien mittaan tullut isompiakin.
    Kireitä siimoja Niilo.

    • Sanna 15.3.2019 klo 14:33

      Kiitos samoin, Mauri!

Kirjoita kommentti