Paikallisia, ja vähän muitakin, tuliaisia Kädentaidot-messuilta

Neulekahvila Lentävä Lapasen hauska kassiteksti sai hymyn huulille: Neulominen lähtee Lapasesta. Kuva: Sanna Kinnunen.

Sanna Kinnunen:

Tampereella oli Suomen Kädentaidot-messut 16.-18.11.2018. Siellä kävin kameran kanssa ja oli siellä muutama muukin. Järjestäjien mukaan messuilla kävi kolmen päivän aikana 50996 kävijää. Kävijämäärä on Suomen Kädentaidot -messujen 23.vuotisen historian ennätyslukema. Neulominen oli todellakin lähtenyt lapasesta aika monella, kuten Lentävän Lapasen osastolla olleessa hauskassa kassissa luki.

Messuilla oli paljon ostettavaa ja runsaasti itsetekemisen ideoita. Tässä seuraavassa vain osa minun eteeni tulleita ja mieleen jääneitä juttuja. Paikalliset ja muuten tutut yrittäjät piti tietenkin käydä moikkaamassa. Olitko sinäkin Kädentaidot-messuilla? Kommentoi sinulle parhaiten mieleen jääneet jutut tämän kirjoituksen kommentteihin.

Suomen Kädentaidot-messut järjestettiin 16.-18.11.2018 Tampereella. Kuva: Sanna Kinnunen.

Tuiskulan Kotikolon Lankavahti oli saanut sisartuotteen

Lähdin messuille sunnuntaina itsekseni, kun mies oli hirven metsästysreissullaan. Kaverina minulla oli vain kamera ja hyvinhän se reissu niinkin sujui, hyvässä seurassa. Ensimmäisenä bongasin oman kylän yrittäjät Tuiskulan Kotikolon Susannan ja Harrin osastoltaan, jossa kävi kiva kuhina. Kotikolon Lankavahti oli saanut hiljattain sisartuotteen; Lankavahti kirjoneuleelle. Siinä on kannessa yhden lankareiän sijaan neljä ja sisällä on lokerikko, joka pitää lankakerät erillään toisistaan.

Tuiskulan Kotikolon Lankavahti pitää neulojan langat tallessa. Erilaisia värejä on runsaasti; joka makuun. Kuva: Sanna Kinnunen.

Tuiskulan Kotikolon Lankavahdissa on kirjoneuleelle neljän langan lokerikko sisällä ja kannessa neljä reikää langoille. Kuva: Sanna Kinnunen.

Neuleita Säkylästä kahdellakin eri osastolla

Kaino on jo vanha tuttu kotimaisten laadukkaiden neuleiden ystäville. Kainon osastolla tapasin naapurin tytön, joka tekee opiskelujensa ohella töitä Kainolle. Kysyin häneltä mikä on ollut messujen hittituote? Ensin ei selkeää vastausta löytynyt, mutta hieman mietittyään nimesi neulepalat sellaisiksi. Ne olivatkin jo melkein loppuneet.

Roosa esitteli Kainon neuleita.

Toinen neuleyritys Hurmås löytyi toisesta hallista, hetken etsiskelyn jälkeen. Yrittäjä Sanni Salonen otti minut iloisesti vastaan ja kertoi myös monen muun tutun käyneen heitä tervehtimässä osastolla. Iloisia uutisia hänellä oli myös sen suhteen, että Hurmåksen verkkokauppa avautuu lähiaikoina.

Hurmåksen neuleita voi hankkia Säkylästä Kirpputori Kaislan pihassa sijaitsevasta konttimyymälästä. Kuva: Sanna Kinnunen.

Sipuseiskan värikästä osastoa ei voi ohittaa

Anoppikollegani Sirpa Sillanpää oli myös tuonut messuille Sipuseiskan värikkäät huopatuotteet ja ihanat, vanhoista pöytäliinoista tehdyt mekot. Noita mekkoja minulla onkin jo kolme kappaletta. Jokaiselta messureissulta niitä tuppaa lähtemään kotiin vähintään yksi. Tällä kertaa en tehnyt hankintoja, vaikka se violetti vohvelikankainen jäikin kaihertamaan mieleen.

Sipuseiskan valikoimissa ovat mm. Kolmio, Stoola, Pikku- ja Isoympyrä, Kostuli ja monenlaiset korut. Kuva: Sanna Kinnunen

Loistavat värit kiinnostivat Korumetsän osastolla

Sen lilan mekon kaveriksi löysin Korumetsän osastolta koruja, joiden värit loistivat kaikissa sateenkaaren väreissä. Jostain syystä minua miellyttivät eniten lilanväriset korvakorut. Olisiko sittenkin pitänyt ostaa se violetti mekko Sirpalta?

Korumetsän korut on valmistettu ilmakuivatteisesta massasta ja ne ovat uniikkeja. Kuva: Sanna Kinnunen.

Äijän houkutuskoru oli loistava idea

Äijän houkutuskorun tarina vetosi minuun Wästikiven osastolla, vaikka oma äijä onkin houkuteltu jo aikoinaan ilman korua. Harmi, että minulle tuo koru ei enää sovi, mutta ukolle sellaisen voisi kyllä hankkia merkiksi varauksesta, joka tehtiin reilu kolmekymmentä vuotta sitten.

”Pieni hiomakivikoru naisen kaulalla herättää uroissa uinuvan villimiehen, joka tahtoo hiomakiven luo. Neito vain valitsee sopivan tästä laumasta. Sopivan uroksen löydettyään neito laittaa korun valittunsa kaulalle, jolloin ”vilperi” villimies rauhoittuu, kun hiomakivi on lähellä. Tämän jälkeen urosta on helppo käsitellä ja taluttaa vaikka vihkialttarille.”

Äijän houkutuskorun tarina vetosi minuun. Kuva: Sanna Kinnunen.

Joulun tuntua jo ilmassa

Tyynelän tontut ovat jo vanhoja tuttuja useilta edellisiltä messuilta. Niiden ilmeikkäät kasvot ja taitavasti tehdyt vaatteet ja vartalo miellyttävät aina vain. Tuollaisia tonttuja voisi asua meillä vaikka kokonainen perhe.

Kaikki Tyynelän Tontut ovat käsityötä, rungosta vaatteisiin asti joten jokainen tonttu on aivan uniikki. Kuva: Sanna Kinnunen.

Ostamattomuuslupaus ei pitänyt

Messuille lähtiessäni tein itselleni lupauksen, että en tällä kertaa osta mitään. Otan vain kuvia ja ihailen taitavasti tehtyjä käsitöitä. Lupaus rikkoutui Vekkulin osastolla, kun mukaani tarttui keräilemiäni pieniä karttamagneetteja kolme kappaletta. Ostin Turun, Helsinkin ja Vammalan. Tarkoitukseni on hankkia kaikista Suomen kaupungeista magneetti, joissa olen asunut tai yöpynyt vähintään yhden yön.

Vekkulin pienet karttamagneetit ovat yksi keräilykohteeni. Kuva: Sanna Kinnunen

Päivä messuilla oli onnistunut ja tyydyttävä, eikä vähiten ison kuvasaaliin vuoksi. Onneksi kuitenkin melkein kaikilla on verkkokauppa, josta mieleen jääneitä voi ostaa. Mies kyseli miten päivä sujui, kerroin vain vähän, tarkemmin lukekoon hänkin blogikirjoituksestani.

____________

Haluatko lukea muita Sannan kirjoittamia juttuja? Ne löydät tästä.
Haluatko lukea muiden Sanokaas mun sanonee -blogin kirjoittajien juttuja? Ne löydät tästä.
Tunnetko jonkun, joka voisi olla kiinnostunut tästä asiasta. Jaa teksti hänelle somessa!