Matkalla Köyliön ulkopuolella ja vähän Köyliössäkin
Marita Holkeri:
Tämän vuoden tammikuussa vielä haaveilin ulkomaan matkasta, josta sitten kertoisin blogissa aiheena Juttu Köyliön ulkopuolelta. Haave jäi haaveeksi. Matkat Littoisista Köyliöön Tuiskulan Kalmeenkulmalle, Iniöön saaristomökille ja kotimaahan hiukan kauemmaksikin korvasivat nyt tuon ulkomaille matkailun.
Luonto on tarjonnut kauniita maisemia, virkistystä, rauhoittumista ja monenlaisia antimiaan. Kerron tässä valokuvin niistä seuduista, joissa olen viime aikoina kulkenut.
Aloitan ”matkan” kotijärveni Littoistenjärven rannalta ja jatkan saaristoon, josta tulen Tuiskulaan. Syysmatka Suomen Lappiin on virkistävää vaihtelua.
Littoisten verkatehdas
Littoisten verkatehdas näkyy laiturilta, joka on lähellä kotiani. Kuva: Marita Holkeri.
Littoisten verkatehdas. Kuva: Marita Holkeri
Åselholman saari
Iniössä Åselholman saaressa pääsee merellisiin tunnelmiin. Siellä värit ja valot vaihtuvat vuorokauden aikojen mukaan.
Aamulla varhain, kun aurinko nousee, kun minä unestani heräsin … Kuva: Marita Holkeri.
Päivänkakkarat ja kurjenkellot värittävät päivää. Kuva: Marita Holkeri.
Iltaa kohti valot tummenevat. Pilvet tuovat oman värinsä maisemaan. Kuva: Marita Holkeri.
Kuva: Marita Holkeri.
Kuva: Marita Holkeri.
Tuiskula
Kesän mittaan on tullut reissattua paljon kolmiota Littoinen – Köyliö – Iniö.
Tuiskulan kylän kulttuurimaisemaan palaan aina mielelläni. Tänä kesänä Tuiskulan Kesäteatterin näyttämö ja katsomo ovat olleet melko hiljaisia. Kuva: Marita Holkeri.
Köyliö-päivien Kesäkirkko toteutettiin Tuiskulassa. Kesäteatteri tarjosi oivalliset puitteet. Pääsimme tuttuun tunnelmaan. Kuusimetsä humisi, auringon valo kirkasti aamupäivän. Kuva: Marita Holkeri.
Kuva: Marita Holkeri.
Kalmeenkulma
 Kalmeenkulmalla riittää monenlaista puuhaa. Kuva: Marita Holkeri. |
 Metsässä samoillessa löytyy mainioita marjapaikkoja. Kuva: Marita Holkeri. |
Peltomaisema voi olla yhtä rauhallinen kuin merimaisemakin. Kuva: Marita Holkeri.
Koneita tarvitaan apuvälineinä sekä pihan että tien hoitamisessa. Vapaa-ajan asukkaana vaatimattomampikin kelpaa. Mutta lähipelloilla hurisevat kunnon koneet.
Vanha ”Ferkusonni” palvelee vielä. Tässä on käynnissä tien tasoitus. Kuva: Marita Holkeri.
Mutta viljelyksillä puhaltaa uudet tuulet. Upea John Deere on puinut viljat lähipelloilla. Kuva: Marita Holkeri.
Yllätyksiä sekä ilmassa että maassa
Kokemäen Piikajärven lentokentältä nostetaan ilmaan purjelentokoneita hyvällä säällä. Jo lapsena noita taivaalla äänettömästi liitäviä koneita sai ihailla omalta kotipihalta. Kuva: Marita Holkeri.
Kurkiperhe on tullut ruokailemaan lähelle Erkkilän taloa. Kurjet ovat antaneet äänimerkkejä pitkin kesää. Nyt on perheen valmistauduttava muuttomatkalle. Kuva: Marita Holkeri.
Suomen Lappi
Melkein kaukomatka toteutui nyt syksyllä Suomen Lappiin. Päämääränä oli matkailukeskus Saariselkä. Sieltä teimme Sepon kanssa päiväretkiä Urho Kekkosen kansallispuistoon ja Sompion luonnonpuistoon.
Tästä portista astuimme Urho Kekkosen kansallispuistoon. Olo oli vallan juhlallinen. Kuva: Marita Holkeri.
Olimme lähteneet matkaan nähdäksemme Lapin maaruskaa, ja olihan sitä. Kuva: Marita Holkeri.
 Kuva: Marita Holkeri. |
 Ajoimme autolla lähelle Venäjän rajaa Raja-Jooseppiin. Ensin tutustuimme Raja-Joosepin kenttään eli paikkaan, minne parkanolainen Joosef Juhonpoika Sallila oli tullut asumaan 1900-luvun alussa. Sitten lähdimme patikoimaan Luttojoen ylittäen Kiertämäjoen rantapolkuja. Kuva: Marita Holkeri. |
Sompion luonnonpuistossa kiipesimme kohti Pyhä-Nattasen huippua. Polku oli todella kivinen, aina kivisempi, mitä korkeammallle rinnettä kiipesimme. Kuva: Marita Holkeri.
Kummalliset kivipaadet, toorit, alkoivat näkyä, kun lähestyimme Pyhä-Nattasen huippua. Toorit ovat kalliopaasia, jotka ovat jääneet jäljelle ympäröivän rapautuneen aineksen kulkeuduttua pois. Kuva: Marita Holkeri.
Kiipeäminen kannatti. Pyhä-Nattasen huipulta oli upeat näköalat, vaikka sumuinen sää himmensi näkymiä. Paljon näimme ja koimme suomalaisessa luonnossa. Kuva: Marita Holkeri.
”Aina jokin liike meissä toteutuu. Jokin muutos tapahtuu. Vaikka se ei olisi se, mistä oli haaveiltu, se on kuitenkin elämä.” ( Johanna Venho, Ensimmäinen nainen, s. 256)
Näihin sanoihin on mielestäni hyvä lopettaa tämä pieni kertomus muuttuneista ja toteutuneista matkasuunntelmista.
Haluatko lukea muiden Sanokaas mun sanonee -blogin kirjoittajien juttuja? Ne löydät tästä.
Haluatko lukea muita Meerin kirjoittamia juttuja? Ne löydät tästä.
Haluatko lukea muita tämän kategorian juttuja? Ne löydät tästä.
Haluatko lukea kirjoittajien esittelyt? Ne löydät tästä.