Martta

Tiina Rahikka:

Kerro vähän itsestäsi

Olen Martta, 11-vuotias karkeakarvainen saksanseisoja Tuiskulasta. Katselen usein punaisen puutaloni ikkunasta ohimenevää liikennettä. Jos jotain oikein kiinnostavaa menee, nousen takajaloilleni ja nojailen ikkunaa vasten. Parhaat näkymät on kuitenkin keittiön pöydältä, missä joskus innostuessani voin piipahtaa. Voin myös vähän kiljahdella ilosta, jos jotain pientä ja pörröistä sattuu menemään ohi. Älä pelkää, en tarkoita pahaa, tykkäisin vaan kovasti leikkiä kaikkien kanssa.

Koska olen karkeakarvainen, käyn säännöllisesti kampaajalla. Koen muodonmuutoksen trimmauksessa, jossa karvani nypitään ja minusta tulee ulkonäöllisesti lähes lyhytkarvaisen seisojan näköinen. Karkeakarvaiseksi minut erottaa aina hienosta parrastani. Useimmiten siinä on vähän takkuja.

Luonteeltani olen hellyydenkipeä, tykkään tulla syliin ja olla muutenkin rapsuteltavana. Tykkään vieraista. Kun meille joku poikkeaa, niin lähden kiireen vilkkaa hakemaan jonkun hienoista leluistani näytille.

Mitä teet työksesi? Entä vapaa-aikanasi? Onko teillä erityistaitoja?

Rotuni on jalostettu monipuoliseksi metsästyskoiraksi, jota kiinnostaa moni riista. Tarvitsen paljon liikuntaa ja aktiviteettia. Työkseni olen tehnyt erilaisia lintujahteja ja pienpetometsästystä. Kerron seisomalla ja seisontahaukulla, missä saalis piileskelee. Saaliiksi saadun riistan löytyminen ja talteen saaminen ovat tärkeimpiä tehtäviäni.

Rakastan juosta kevyesti pitkin metsiä ja peltoja. Ulkona menen hieman kuuroksi ihmisten puheille, sillä luonto on niin mahtava paikka, sieltä löytyy niin ihania ja mukaansa tempaavia hajuja. Nuorempana minulla on ollut hurjiakin reissuja. Joskus minua on saanut vähän jopa etsiä, kun olen mennyt ajatuksissani ihan muihin maastoihin enkä oikein meinannut malttaa palata kotiinpäin.

En pelkää pauketta tai meteliä, en sadetta enkä pakkasta. Olen aina valmis lähtemään ulos. Erityistaitonani on vetokoirana toimiminen eli valjaissa ollessani juoksutan emäntääni pitkin metsäpolkuja. Se onkin lystiä, sillä olen aina ekana ja saan juosta kunnon ravia. Vetolenkillä en juuri muita hajuja noteeraa, mutta rusakkoajoja tulee välillä, kun rusakko lähtee ojanpientareelta mukavasti eteen juoksemaan.

Vietän eläkepäiviä laiskottelemalla ja koulutan uutta kaveriani Rollea. Rolle osaa jo siivota partani sekä korvani. Rolle myös vahtii, joten minun ei tarvitse päivällä vahtia lainkaan. Yöllä kyllä edelleen kimmastun, jos joku norkoilee liian pitkään taloni edessä.

Lempiruoka ja inhokkiruoka

Tykkäisin syödä ihan kaikkea mitä edestäni löydän. Siankorvat ovat parasta herkkua. Varsinainen ruokailuni on säännöllistä ja jaksan odotella ruokaani. Mutta siitä en tykkää, että asuinkaverini Rolle on pari kertaa syönyt minun ruokani! Rolle ei vielä ymmärrä, ettei ruokaa voi mennä ottamaan ilman lupaa. Inhokkiruokaa minulla ei ole, mutta tienvarsilla olevista kotiloista ja sammakoista en tykkää. Niitä joskus tutkin ja maistelen, mutta sylkäisen pois.

Tämä kirjoitus on osa Tuiskulassa asuvien nelijalkaisten ystäviemme esittelevää sarjaa. Tutustu muihin nelijalkaisiin Tuiskulalaisiin.

---

Kirjoittaja: Tiina Rahikka

Olen kotoisin Tampereelta ja rakkaassa Mansessa olen viettänyt suurimman osan elämästäni. Koulutukseltani olen tietojenkäsittelyn tradenomi ja työskentelen IT-alalla. Täydennyskoulutus on ollut välttämätöntä, par aikaa opiskelen ohjelmistorobotiikkaa liittyen palveluprosessien automatisointiin.

Tuiskulassa olen asunut perheeni kanssa vuodesta 2012 alkaen, jolloin palasin hoitovapaalta takaisin työelämään. Tuiskulassa arvostan luontoa. Olen aina ollut kiinnostunut luonnosta ja eläimistä, mutta täällä Tuiskulassa olen vielä enemmän päässyt tarkkailemaan luontoa ja oppimaan uusia asioita metsäneläimistä. Olen kaikenlaisen hyöty- ja himoliikunnan ystävä. Aamuvirkkuna arkiaamuni alkaa koirien kanssa lenkkeillen. Tuiskulassa parasta on myös naapurit, joilta saa apua arjen pieniin haasteisiin. Heiltä saa myös mukavia yllätyksiä – joskus postilaatikossa on suklaalevy, tänään siellä odotti kesäkurpitsa.