Skip to content
Teatteri ja hänen väkensä

Jarkko Ahola Tuiskulan Kesäteatterilla 15.6.2018

Annica Laine:

Teatterin lisäksi Torpparimuseon kesää värittävät jo perinteeksi muodostuneet konsertit kauniissa Tuiskulan miljöössä. Tämän kesän ensimmäisen konsertin esiintyjäksi valikoitui valovoimainen ja voimakasääninen Jarkko Ahola. Tuiskulassa odotukset olivat korkealla, sillä liput myytiin loppuun ennätyksellisesti jo kahdessa päivässä (edellinen loppuunmyyntiennätys oli Waltteri Torikan konserttiin, jonne liput myytiin kahdessa viikossa.) Onneksi olin itsekin ripeä ja sain napattua liput itselleni ja perheelleni. Ilta oli kaiken kaikkiaan niin upea, etten olisi halunnut jäädä siitä paitsi mistään hinnasta.

Jarkko Aholan konsertti myytiin loppuun kahdessa päivässä.

Ja niin alettiin yhteisvoimin haalia kokoon talkoovoimia Tuiskulan kesän avaavaan tapahtumaan. Talkoolaisia tarvitaan Tuiskulassa läpi kesän mm. kahvinkeittoon, makkaranpaistoon, munkkimyyntiin, lipuntarkastukseen, lipunmyyntiin, siivoamiseen, rakentamiseen ja liikenteenohjaukseen. Vahva ja koko kylän yhteinen talkoohenki onkin yksi tapahtumien onnistumisen avaintekijä ja jokainen haluaa kantaa oman kortensa kekoon tehdäkseen konserttielämyksestä onnistuneen. Penkit kuurattiin puhtaaksi näyttelijöiden voimin jo keskiviikon teatteriharjoituksissa ja torstaina miehet kokosivat esiintymislavan valmiiksi perjantai-iltaa varten. Vaikka konsertti alkoikin vasta klo 19, riitti perjantaina tohinaa aamupäivästä alkaen, kun ensimmäiset roudarit saapuivat paikalle jo puoliltapäivin mukanaan rullakoittain johtoa, kaiutinta, valoa, soitinta ja jos jonkinmoista muuta vempainta.

Myös ensimmäiset innokkaat katsojat saapuivat jonottamaan jo hyvissä ajoin. Haastattelin turkulaista Paulaa ja eurajokelaista Minnaa, jotka olivat paikalla jo viiden aikoihin.

– Piti tulla aikaisin, kun ei yhtään tiennyt parkkipaikoista. Nyt sai ainakin hyvät paikat, kauempaa Turusta saapunut Paula kertoi.

Konserttiin alettiin valmistautua jo hyvissä ajoin.

Veikko Salo ja Pentti Laine asensivat illan artistin nimeä kantavan kyltin luhdin parruihin.

Kahvinkeitto alkoi hyvissä ajoin. Aika monta kuppia kahvia tarvitaan viidelle sadalle vieraalle.

Ravintola Riippakoivun talkoolaiset täydessä työn touhussa jo tunteja ennen konsertin alkua.

Jarkko Ahola suodcheckissä.

Myös artisti itse saapui bändeineen paikalle jo neljän jälkeen soundcheckiä varten ja niin me ajoissa paikalla olleet pääsimme kuulemaan pienen maistiaisen illan tarjonnasta. Tämän jälkeen pääsin (kädet täristen ja sydän tykyttäen) kysymään Jarkolta hänen tunnelmistaan ennen konsertin alkua.

– Hyvät on fiilikset!
Artisti kertoi, ettei hän ollut koskaan aikaisemmin kuullut Tuiskulasta, joten sen suurempia ennakko-oletuksia hänellä ei paikan suhteen ollut. Puitteita ja järjestelyitä hän kehui hyviksi, erityisesti katsomon ja esiintymislavan katoksia.
– Täällä ei sadekaan haittaa, Ahola naureskeli.

Katosten vedenpitävyyttä ei päästy kuitenkaan kokeilemaan, sillä aurinko helli konserttiväkeä koko kauniin kesäillan ajan. Konsertti oli erityinen myös esiintyjille itselleen:
– Ollaan valmistuttu siihen, että koko kesä vedetään vain festarikeikkoja, jotka on sellaisia lyhyitä ja tiukkoja settejä. Ollaan ihan vaan teitä varten kasattu vähän erilainen ja pidempi setti, Ahola kertoi välispiikissään.

Jarkko villitsi hymyllään.

Molemmilla konsertin puoliskoilla Ahola esitti sekä omaa tuotantoaan, että muiden artistien tunnettuja ikivihreitä. Tuiskulan illassa päästiin kuulemaan mm. Pepe Willbergiä, J. Karjalaista, Elvistä ja Queenia. Konsertin loppupuolella yleisökin yhtyi mukaan lauluun, kun museolla kuultiin Uriah Heepin klassikkokappale Lady in Black. Aholan valtava lavakarisma ja voimakas ääni voittivat katsojat puolelleen ja niin yleisö ratkesi aina kappaleiden välissä raikuviin aplodeihin. Ennen viimeistä kappaletta Ahola kannusti katsojia tanssahtelemaan torpparimuseon mäelle valssin tahtiin. Tarjoukseen tartuttiin, ja pian esiintymislavan edusta täyttyi valssipareilla. Lopuksi Ahola lupasi vielä nimmarit kaikille halukkaille ja kärsivällisille.

Illan viimeinen biisi houkutti lavan edustan täyteen tanssijoita.

Kaiken kaikkiaan ilta oli erittäin onnistunut, eikä puheensorinasta meinannut tulla loppua, kun katsojavirta lipui hiljalleen alas katsomoista ja lähti tallustelemaan pitkin Ilmiintietä, kukin omiin suuntiinsa. Itse lähdin jatkamaan iltaani vielä Kuhinoille Säkylään, joten en valitettavasti ehtinyt haastattelemaan katsojia konsertin lopputunnelmista.

Vaikka Tuiskula on ollut virallisissa papereissani asuinpaikkani vain vuoden ajan, on se aina minulle koti. Kun joku kysyy kotipaikkakuntaani, vastaan aina olevani syntyjäni Köyliöstä, vaikka eihän se pidä edes paikkaansa. Kuitenkin Tuiskula on se, minne minun sydämeni kuuluu nyt ja on aina kuulunut. Ja niin se sydän pomppi perjantainakin ilosta, riemusta ja onnesta, kun sain olla osana tätä(kin) upeasti järjestettyä tapahtumaa. Ja kyllä minä aion jatkossakin mainostaa itseäni köyliöläisenä, ja teen sen ylpeydellä.

Kiitos!

__________

Haluatko lukea muiden Sanokaas mun sanonee -blogin kirjoittajien juttuja? Ne löydät tästä.
Haluatko lukea muita Annican kirjoittamia juttuja? Ne löydät tästä.
Tunnetko jonkun, joka voisi olla kiinnostunut tästä asiasta? Jaa teksti hänelle somessa!

2 kommenttia

  1. Anne Helin 21.6.2018 klo 17:23

    Hieno kirjoitus. Kiitos Annica! Ja kaino pyyntö järjestäjille: Buukatkaa pian Jarkko Ahola ensi kesäksi uudelleen! ?

  2. Mirja 23.6.2018 klo 17:25

    Kiitos mukavasta kirjoituksesta ja hienosta keikasta ja sen järjestelyistä mielenkiintoisessa miljöössä. T. Konserttivieras Helsingistä

Kirjoita kommentti





Scroll To Top