Skip to content
Teatteri ja hänen väkensä

Uuden edessä

Susanna Salo-Kimppa:

Sen piti olla aivan tavallinen prosessi tuttuine vuosittain toistuvine vaiheineen Tuiskulan Kesäteatterin vuoden kierrossa. Edellisen kauden jälkeinen hetken hengähdys, jota aika pian seuraa aavistuksenomainen levottomuus ja epävarmuus siitä, mitä seuraavana kesänä esitetään, kuka konsertoi. Tuntemuksilla on kuitenkin aina eteenpäin työntävä voima, joka aktivoi työryhmämme vaihtoehtojen pallotteluun ja nopeisiinkin päätöksiin. Niin nytkin.

Kunnes kaikki muuttui

Tällä kaudella kuitenkin kiinnitimme jostakin syystä erityistä huomiota varhaiseen valmisteluun ja aikatauluissa tuottajana pidin tiukkaa jöötä käsikirjoittaja-ohjaajallemme. Olemme huomanneet, että suuri teatteriperheemme sitoutuu joukkoomme tiukasti ja suurella sydämellä ja pystyy venymään nopeaankin toteutustapaan. Viime kesän jälkeen väeltämme tuli kuitenkin toive, että tätä yhteistä hauskaa saisimme kokea jo aiemmin; monelle teatterin tekeminen on rakas harrastus ja myös kaivattu katko normaaliin arkeen.

Asiat loksahtelivat kauniissa järjestyksessä kohdilleen: käsikirjoitus valmistui ilman suurta luomisen tuskaa käsikirjoittajan innostuttua aiheesta, säveltäjän koskettimilta syntyi uutta kaunista musiikkia ja kerrankin konserttien päivämäärät sujahtivat kaikin puolin sopiviin päiviin. Pystyimme kutsumaan innokkaan näyttelijäkaartimme harjoituksiin jo hyvissä ajoissa ennen kesämme julkistusta ja markkinoinnin aloitusta.

Ja sitten tuli päivä, jolloin whatsApp-ryhmässämme keskustelu muuttui hämmentyneeksi, epäuskoiseksi ja murheelliseksi. Ehdimme tehdä harkitun päätöksen harjoitustauosta jo hetkeä ennen kuin viranomaiset ohjeistivat yleisesti.

Mitä nyt sitten?

Sitä minulta kysytään lähes päivittäin. Lipunmyyntimme lähti vauhdikkaasti alkuun, ja tällä hetkellä emme tiedä, miten kesämme käy. Lehdille ja asiakkaillemme olen voinut todeta, että pystymme rauhassa vielä katsomaan tilanteen kehittymistä. Ehdimme tekemään päätöksiä myöhemminkin siitä syystä, että aloitimme työn aikaisin. Jossain vaiheessa saattaa tulla kuitenkin päivä, jolloin on todettava, että aikamme ei riitä esityksen valmisteluun. Lähtökohtana päätöksille on joka tapauksessa oltava työtyhmämme ja katsojiemme turvallisuus sekä viranomaisten ohjeistus. Tämä on vain teatteria vaikkakin meille osa elämää.

Toivon kipinöitä

Jokainen suomalainen osaa tällä hetkellä samaistua tunteisiin, mitä eristäytyminen ja sosiaalisten kontaktien muuttuminen aiheuttaa. Teatterilaisia on kova ikävä eikä vähiten siksi, että arjesta on jäänyt suuri osa tauolle. Porukassamme on tapana myös halailla paljon, ja uskon, että tätäkin tapaa osaamme tulevaisuudessa pitää suuressa arvossa.

Olimme suunnitelleet tarjoavamme tulevana kesänä katsojillemme entistä hienomman tapahtumaympäristön Tuiskulan kulttuurikeskus-hankkeen myötä. Työt hankkeen parissa ovat alkaneet vaikka vallitseva tilanne luonnollisesti vaikuttaa aikatauluihin töiden ollessa toteutettavissa rajoitetuin mahdollisuuksin. Hanke toimii kuitenkin valona tunnelin päässä. Jos emme saa esitellä ainutlaatuisen kylämme uudistuksia tänä kesänä, teemme sen sitten seuraavana. Samoin hieno kantaesityksemme odottaa ensi-iltaansa, mikäli joudumme väistämättömän eteen.

Orpouden ja yksinäisyyden tunteita ei voi välttää, kun on kovin hitsautunut johonkin ryhmään eivätkä kontaktit ole mahdollisia. Esiintymisen halu ei ole ainoa ryhmäämme koossa pitävä voima vaan uskon, että jokainen saa tästä omituisten otusten kerhosta myös elämäänsä voimaa ja uusia ihmissuhteita, joita ei muuten syntyisi. Kuvittelisin myös, että tämän epidemian tullessa joskus päätökseensä, ihmisillä on entistä suurempi tarve kokoontua ja tehdä asioita yhdessä. Omaa aikaa on kaikilla varmasti ollut riittävästi pitkälle tulevaisuuteen. Sitä aikaa odotellessa pysymme kiltisti kodeissamme, hoidamme seniori-ikäistemme juoksevat asiat ja opettelemme vuorosanamme. Jos vaikka kuitenkin…

Jk. Tuiskulalaisilla on ollut ainutlaatuinen etuoikeus saada pandemiasta ajantasaista ja asiantuntevaa tietoa omassa kylässään virologian emeritusprofessori Aimo Salmin kirjoituksista Sanokaas mun sanonee-blogissa. Suosittelen niitä lämpimästi muidenkin luettavaksi.

Uuden edessä

Tätä yhdessäolon hetkeä odotellessa. Kuva: Marketta Härkälä.


Haluatko lukea muiden Sanokaas mun sanonee -blogin kirjoittajien juttuja? Ne löydät tästä.
Haluatko lukea muita tämän kategorian juttuja? Ne löydät tästä. 
Haluatko lukea muita Susannan kirjoittamia juttuja? Ne löydät tästä.
Haluatko lukea kirjoittajien esittelyt? Ne löydät tästä.

Tunnetko jonkun, joka voisi olla kiinnostunut tästä asiasta? Jaa teksti hänelle somessa!

2 kommenttia

  1. Leena Härkälä 21.4.2020 klo 07:08

    Kunhan tästä päästään, on varmasti jokaisen mielessä..Minun joka kesäinen kohokohta on tulla Tuiskulaan näytelmää katsomaan ”aitiostani” ja hauska kokemus on ollut myös tehdä ”tuplavuoro” Riippakoivussa. Että mitäs ny sitte?.Jos ei onnistu, hyvää kannattaa odottaakin. Olette niin huippuja. Taidan lähteä ainakin fiilistelemään kyläraitille…Ilmiintietä.😁ps. Hieno hanke tuloillaan

    • Susanna Salo-Kimppa 21.4.2020 klo 09:42

      Kiitos, Leena. Kun aurinko oikein kauniisti tänäänkin paistaa, antaa se uskoa tulevaan. Onneksi on tuo kylänraitti, jolla voi muutenkin ladata akkujaan. Turvavälien päästä voi aina huudella naapureille ja tutuille. Täällähän jokainen tuntee toinen toisensa eli yksinkään ei tarvitse olla.

Kirjoita kommentti





Scroll To Top