Joutoajan puuhat

Sieni yllättää aina

Pentti Laine:

Sienestys on aihe, joka aika lailla jakaa ihmiset; Marolakei, – EVVK, ei vois vähempää kiinnostaa  – ihan kiva, tykkään syödä mutta en tunne muuta kun suppilovahveron – Tällä viikolla en ole ollut kuin kaksi kertaa sienessä ja löysin…

Tämä jälkimmäisin ryhmä on oppinut tietämään, mitä on arvaamattomuus.

Korvasienen arvaamattomuus

(tämän kirjoittaminen on aloitettu ennen sienikautta!)

Sienestäjä, uskollinen sellainen, luottaa aina parempaan.

Tämä, vuoden 2018 kevätsää, on ainakin sienestäjän mielestä ollut monia aikaisempia parempi; lumi suli myöhään ja vettä on tullut ymmärtääkseni poikkeuksellisen paljon ja nyt on ollut muutama päivä todella lämmintä. Niinpä toiveet hyvästä korvasienisadosta ovat korkealla.

Korvasienet menossa kuivuriin

Toisin oli vuonna 2016…. Kuva: Pentti Laine

Arvaamattomuus nro 1

Löysin vuonna 2016 uuden hakkuu/ istutusalueen, joka oli tehty edellisenä vuonna.

”Oppien” mukaan korvasieniä alkaa hakkualueille ilmestyä kahden- kolmen vuoden kuluttua hakkuusta. Mutta täältä löysin kymmenistä istutuskuopista sieniä ja useimmista monta kappaletta.

Arvaamattomuus nro 2

Viime kesänä 2017 suunnistin sinne tietenkin suurin odotuksin; nyt se 2-3 vuoden sääntö toteutuisi kaikessa hienoudessaan. Tulos 0 (nolla) sientä!

Arvaamattomuus nro 3

Tälle uudisalueelle vievä kymmeniä vuosia vanhan metsäautotien reuna-alue oli vuosien ajan antanut pari kolme pientä sientä ja ajan mittaan kaikkikin sienipaikat taantuvat. Mitä vielä; tänä vuonna löytyi useampi kymmen mutta kokonaisuutena korvasienikausi ei ollut kaksinen.

Niin että jos haluaa elämässään muutakin kuin vakautta ja ennalta arvattavuutta niin ryhdy sienestämään.

Normisaalis. Kuva: Pentti Laine

Herkkutatin arvaamattomuus

(tämä on kirjoitettu nyt syksyllä)

Tämän kesän 2018, uskoisin, moni muistaa pidempäänkin kuin sen kuuluisan miesmuistin (3kk- 1 vuosi – 3 vuotta…) verran. Kuivaa ja hellettä 5 viikkoa yhtä soittoa parhaaseen sientenkasvun aikaan. Ei tule mitään! Sitten kuulin, että joku oli löytänyt hyvin kanttarelleja, minä en juurikaan.

Arvaamattomuus nro 4

Mutta ei tatteja ainakaan tule. Vettä vaativat. Tulihan sitä muutaman kerran, runsaastikin, mutta ei se mihinkään riitä, rutikuivassa metsässä.

Pakko kuitenkin oli mennä tarkistamaan kuten aina. Ja sitten se alkoi, elokuun loppupuolella. Ensin löytyi puoli korillista, sitten koko korillinen. Ja kuivuri alkoi hurista ja kuivasienivarasto karttua. Paras paikka tänä vuonna oli pieni, aikanaan syvään ojitettu kuusikko, jossa kävin 3-4 päivän välein ainakin kuusi kertaa ja joka kerta saaliina oli täysi korillinen ja kuivurillinen. Ja sama toistui muuallakin.

Yhteenvetona tästä voi todeta, että odota mitä odotat, luule mitä luulet, arvaile mitä arvailet mutta sieni tekee oman päänsä mukaan ja, kuten kerroin yleensä päinvastoin.

Suppilovahveroitakin löytyi syksyn mittaan mukavasti mutta sen katkaisi lokakuun loppupuolella alkanut pidempi matka. Niitä voisi kerätä pitkälle syksyyn, pikku pakkastenkin jälkeen. Eräänä vuonna poimin suppiloita jouluaatonaattona. Mitta siitä sitten toisella kertaa.

Pentin sienet

Luonnon muotojen runsautta kuivuriin menossa. Kuvat: Pentti Laine


Haluatko lukea muiden Sanokaas mun sanonee -blogin kirjoittajien juttuja? Ne löydät tästä.
Haluatko lukea muita Pentin kirjoittamia juttuja? Ne löydät tästä.
Haluatko lukea muita tämän kategorian juttuja? Ne löydät tästä.
Haluatko lukea kirjoittajien esittelyt? Ne löydät tästä.

Tunnetko jonkun, joka voisi olla kiinnostunut tästä asiasta. Jaa teksti hänelle somessa!

2 kommenttia

  1. Leena 4.12.2018 klo 06:29

    Arvaamattomia ovat penteleet, hyvin kerrottu.😁

    • Sanna 4.12.2018 klo 08:19

      Totta! Pentillä on pitkä kokemus asiasta.

Kirjoita kommentti