Eilan kanssa näyttämöllä

Susanna Salo-kimppa:

Teatterin näyttelijäjoukko on ihmeellinen kokoonpano erilaisia, eri-ikäisiä ja erilaisista elämäntilanteista tulevia ihmisiä. Yhteistä tälle joukolle on vain jonkinasteinen hurahtaminen teatterin tekemiseen. Joukkoon on tultu joko omasta aloitteesta tai sitkeän maanittelun ja suostuttelun tuloksena. Lopputuloksena yleensä on ollut lopullinen koukuttuminen yhdessä tekemiseen ja yhteisöllisyyteen. Teatteri Tuiskulassa on aikuisten ja lasten yhteistä leikkiä, jota tehdään kunnianhimoisesti mutta nöyrästi, luulematta liikoja itsestään. Jokaisen tarina on omanlaisensa ja kiinnostava. Nyt alkavassa sarjassa esittelemme vähitellen teatterimme tekijöitä. Itseoikeutetusti ensimmäisessä kerromme Laineen Eilasta.

Eila

Eila Laine. Kuva: Erkki Härkälä.

Tuiskulan Kesäteatteri ja Eila – tämä yhdistelmä on sekä katsojillemme että näyttelijöillemme ollut jo 45 vuoden ajan laatutakuu, jota tullaan katsomaan kaukaakin. Eila Laine, teatterimme todellinen Grand Old Lady, on ihastuttava yhdistelmä aitoa vaatimattomuutta ja todellista taitoa. Jokainen katsojamme ja Eilan kanssa näyttelemään päässyt on aina tiennyt, että hänessä olisi toisissa olosuhteissa ollut näyttelemään Suomen suurilla näyttämöillä. Eila itse ei sitä usko vieläkään.

Luonnollista vetoa näyttämölle Eilalla on tainnut olla jo hyvinkin nuoresta, koska hän jo vuonna 1956 oli mukana Tuiskulan koulun näytelmäkerhossa, joka tarjosi kyläläisille mahdollisuuden harrastaa teatteria vapaa-ajallaan. Sen aikainen harrastajateatteritoiminta ja kiertueet olivat menestyksekkäitä ja pieteetillä tehtyjä. Eilan lahjakkuus oli nähtävissä jo tuolloin.

Eila elää rooliaan

Eilan eläytyminen ja eläminen rooleissaan on aina ollut erityistä. Ensimmäiset pari vuosikymmentä Tuiskulan Kesäteatterissa Eila yleensä esitti sujuvasanaisia ja humoristisia naishahmoja jo ihan siitäkin syystä, että vain hänen suustaan teksti soljui taukoamattomana ja tarkkavaistoisena, aina muut vastanäyttelijät huomioiden. Jos hitaampia ja heikommin osaavia meinasi pudota kyydistä, Eila paikkasi, kuittasi ja auttoi eteenpäin katsojien sitä edes huomaamatta.

Axel – maan ja taivaan välillä vuonna 2009. Eila Axelin emännöitsijä Amandana. Kuva: Simo Nummi.

Pekka Saariston kirjoittamassa vuoden 1997 Sähkö virtaa suonissa-näytelmässä Eila yllätti yleisönsä hienostuneena, ranskaa puhuvana rouvana. Tämän roolin hän itsekin on nostanut yhdeksi tärkeimmistään juuri roolin erilaisuuden vuoksi. 25-vuotistaiteilijajuhlaansa Eila vietti suorasanaisena Järpin äitinä, Emil Cedercreutzin ystävänä. Axel-paronin palvelijatar Amandana hän taas loisti herkkävaistoisena ja huolehtivana nuoren miehen vastaparina.

Teatterilaisille on erityisen hienoa ollut saada sivuta Eilan oman elämän tarinoita joissakin näytelmissämme. Itseään korostamattomalle Eilalle kaikkinainen keskipisteenä ja huomion kohteena oleminen on erityisen vaikeaa ja hänen lapsuutensa vaikeatkin elämänvaiheet on tavallaan piilotettu kauniisiin tarinoihin. Meille teatterilaisille nämä tarinat ovat olleet tärkeitä.

”Kyll se mun miälestäni klonkkuu!” Kuva: Jaakko Ojala.

Vastanäyttelijänä Eila on aarre

Eila ei omasta mielestään osaa laulaa, mutta Kotomaan torpan balladissa v. 2004 hän kuvaili lauluaan Laineen Pentin kanssa näin: ”Eila räppäs!” Kuva: Simo Nummi.

Tämän on jokainen saanut kokea vuorollaan ja oppinut sitä arvostamaan tavoiteltavana tilanteena. Eilan tarkkuus ja eläytyminen, luotettavuus ja rohkeus ovat tekijöitä, jotka saavat vastanäyttelijän tuntemaan olevansa turvassa näyttämöllä hänen seurassaan. Lisäksi hänen esimerkkinsä auttavat muitakin heittäytymisen vaikeassa lajissa.

Eilan tuntien ja hänen osaamisestaan vaikuttuneina jaksamme aina hämmästyä hänen vaatimattomuudestaan ja aidosta epäuskostaan omasta kyvykkyydestään. Se on yksi Eilan viehättävimmistä piirteistä. Hänen kursailunsa kehujen edessä ei koskaan ole tehtyä vaan hän vilpittömästi on juuri niin vaatimaton lahjakkuutensa suhteen kuin on.

Tänä vuonna olemme taas saaneet hämmästyä, ihastua, nauttia ja nauraa Eilan roolityöskentelyä seuratessamme. Katsojillemme tarjoillaan tänä kesänä taas uudenlainen Eila. Tervetuloa Tuiskulan Kesäteatterin katsomoon!

”Älä viitti tämmösii muil paohat…” Kuva: Simo Nummi.

Haluatko lukea muiden Sanokaas mun sanonee -blogin kirjoittajien juttuja? Ne löydät tästä.
Haluatko lukea muita tämän kategorian juttuja? Ne löydät tästä. 
Haluatko lukea muita Susannan kirjoittamia juttuja? Ne löydät tästä.
Haluatko lukea kirjoittajien esittelyt? Ne löydät tästä.

Tunnetko jonkun, joka voisi olla kiinnostunut tästä asiasta? Jaa teksti hänelle somessa!