Herrasmiesten kesä Tuiskulassa
Susanna Salo-Kimppa:
Liekö syynä tämän kesän konserttivalintamme vai tuiskulalaisten tapa järjestää elämyksiä ihmisille, että jälleen kerran saimme kuulla molempien konserttiemme olleen taas niitä ”parhaita koskaan”? Noh, kaksi herrasmiestä Tuiskulan lavalla tänä kesänä esiintyi ja tunnelma oli sen mukainen.
Konserttien järjestäminen on monivaiheinen prosessi, joka alkaa jo varhain edellisenä vuonna. Olemme halunneet tarjota asiakkaillemme Suomen parhaita artisteja omalla tunnelmallisella areenallamme ja bonuksena olemme saaneet huomata, että myös artisteillemme paikkamme on ollut suuri elämys ja vaihtelua esiintymispaikkojen kirjossa. Sen lisäksi, että yleisömme on yleensä viihtynyt, olemme saaneet esiintyjiltämme ja heidän tekniikaltaan palautetta, joka on innostanut jatkamaan konserttienkin järjestämistä teatterimme miljöössä. Poikkeuksetta esiintyjämme lähtevät meiltä vaikuttuneina järjestelyidemme toimivuudesta, paikkamme kauneudesta ja ainutlaatuisuudesta sekä palveluistamme. Suomessa artistipiirit ovat myös pienet ja sana kulkee, mikä on helpottanut esiintyjien hankinnassa.
Tänä vuonna olemme kuulleet paikallisesti myös jonkin verran arvostelua siitä, että konserttimme ovat sijoittuneet samoihin iltoihin kunnan muiden tapahtumien kanssa. Suomen kesä on kuitenkin lyhyt ja omat teatteriaikataulumme rajaavat mahdolliset konsertti-illat vain muutamiin päiviin kesässä. Tähän kun lisätään artistien tiiviit aikataulut, on päivien sovittamisessa melkoinen työ. Lisäksi yleisistä luuloista poiketen yleisömme tulee valtaosin kauempaa, joten emme todellakaan usko kilpailevamme yleisöstä eri tapahtumien kanssa. Samat päivät ovat olleet puhtaasti sattumia ja haluamme ihmisten arvostelun sijaan huomaavan konserttiemme palvelevan seutumme kulttuuritarjontaa rikastavina tapahtumina. Kauempaa tulevat asiakkaamme näkevät usein konserttiemme eksoottisuuden ympäristössämme ja tulevat satojen kilometrien päästä tänne, kun taas paikalliselle asujalle sama artisti voi olla hauskempaa nähdä isoilla areenoilla.
Tähän mennessä emme ole järjestäneet kahdesti saman artistin konserttia, mutta tänä vuonna Waltteri Torikka uusi vierailunsa Tuiskulassa, tosin eri kokoonpanolla ja ohjelmistolla. Kolme vuotta sitten Torikalla oli mukanaan suuri viihdeorkesterinsa ja tänä kesänä Waltteri Torikka Trio. Tuiskulan museomiljöössä akustinen Trio ja ohjelmiston suomalaiskansallinen musiikki Leinon tekstein, Rautavaaran sävelin ja kansanlauluin soi kenties vieläkin upeammin kuin viihdeorkesterin huikea maailman musiikki. Myös Waltterin ääni sai intiimimmän taustan kanssa aivan uusia ja herkempiä sävyjä. Joka tapauksessa yleisö sai Torikan kanssa kaksi aivan erilaista kohtaamista. Konsertti myös myytiin Tuiskulan tapaan erityisen nopeasti; julkistamisen jälkeen emme ehtineet konserttia mitenkään mainostaa vaan se loppuunmyytiin runsaassa viikossa.
Kyösti Mäkimattila on meille köyliöläisille lähes naapurin poikia ja siksi hänen konserttinsa mietitytti vuosia vaikka hänen fanijoukkonsa onkin huikean suuri ja innokas. Turhaan mietitytti. Esiintyjä-Kyösti oli jälleen niin hurmaava, valoisa ja sävähdyttävä kuin vain olla voi! Hänen saamisensa Tuiskulaan ei ollut yhtään helpompaa kuin muidenkaan artistien vaan melkoista sumplimista vaadittiin myös bändiltä, että he saivat konsertin mahtumaan aikatauluihinsa. Selkeästi he kuitenkin halusivat tänne tulla ja ilta oli lopulta tunnelmallisuudessaan jälleen ainutlaatuinen. Bonuksena Kyösti toi Tuiskulaan yllätysesiintyjänä myös ystävänsä Heli Laaksosen, jonka kanssa hän tarjoili yleisölle myös ihanan hersyvän ja koskettavan runotuokion.
Unohtaa ei voi myöskään sitä herrasmiesarmeijaa, jotka muusikoina ovat näitä tähtiartisteja ympäröimässä. Heidän ammattitaitonsa on tänäkin kesänä hurmannut ja tehnyt vaikutuksen. Sekä Waltteri Torikka Trion että Varjokuvan soittajat ovat kaikki alansa huippuja Suomessa.
Tunnen itseni etuoikeutetuksi saadessani kohdata näitä artisteja konserttien yhteydessä. Usein ennakkokäsitykset heistä heittävät häränpyllyä ja he yllättävät siviilipersoonallaan. Jokainen artisti on erilainen valmistautuessaan konserttiin ja siinä hetkessä tarvitaan lähinnä herkkyyttä huomata heidän tilantarpeensa ja olla tavallaan vain tarvittaessa käytettävissä ja hoitelemassa asioita. Yhteistä heille on kuitenkin eräänlainen herkkyys ja haavoittuvaisuuskin, jota julkinen kuva ei välitä. Konserttien jälkeen nämä rutinoituneet esiintyjät ovat aivan yhtä helpottuneita, onnellisia ja väsyneitä kuin kuka tahansa. Artisti on lavalla kuitenkin antanut itsestään kaikkensa ja vähän enemmänkin ja sen lisäksi kohdannut satamäärin ihmisiä pinnistäen vielä kaiken ystävällisyyden, hymyjä kameroille ja kauniita sanoja haltioituneiden fanien odotuksiin. Siinä hetkessä istahtaessaan kiireettömästi alas ennen kotimatkaa ihminen on aidoimmillaan ja kohtaamiset ovat olleet mieleenpainuvia.
Kyösti Mäkimattila kirjassaan Valoina toisillemme:
Missä on sydän
leikittyäni mustaa ja valkoista
haistettuani kujilla kevään
aistittuani kaunan ja luottamuksen
soitettuani sonaatit ja balladit
naurettuani tulonaurut
riehuttuani onnesta ja huumasta
herättyäni aamun suloiseen kajoon
tiedän yhä varmemmin…
matkustettuani tuolla ja täällä
kuultuani tarinat lapsineen
nähtyäni mökit ja palatsit
laulettuani virret ja rallit
itkettyäni lähtöitkut
tunnettuani ikävän ja kaipauksen
nukahdettuani kylmän huoneen hämärään
tiedän yhä varmemmin…
Haluatko lukea muiden Sanokaas mun sanonee -blogin kirjoittajien juttuja? Ne löydät tästä.
Haluatko lukea muita tämän kategorian juttuja? Ne löydät tästä.
Haluatko lukea muita Susannan kirjoittamia juttuja? Ne löydät tästä.
Haluatko lukea kirjoittajien esittelyt? Ne löydät tästä.
Tunnetko jonkun, joka voisi olla kiinnostunut tästä asiasta? Jaa teksti hänelle somessa!
Kiitos kauniista sanoistasi. Kaikkea hyvää!
Mahtavaa tekstiä Susanna. Hieno yhteenveto konserteista.