Olisko sul hetki aikka ni mää selitä

Samuli Vahteristo:

Mul alkaa sähkö virrat suanis piänel kiukul, heti paikall ko joku soitta ja tarjo sähkö tai klasipoki halvemmall.

– Onko Riihitie 5 omistaja puhelimessa.
– juu u (kiukku nousee)
– Sinullahan on voimassa oleva sopimus paikallisen sähköyhtiön kanssa.
– juu u (ny o jo ylipainet pääknupiss)
– Miltä se tuntuisi jos saisit sähkön 10 prosenttia halvemmalla?
– Mistäs sää tiärä mimmone sopimus me o Ylitalo Helin kans sovittu? Sitä paitti paikalline sähköyhtiö työllistä yli kymmene henkke. Ko he saa palka, ne mene koht paikallisi kauppoihi ja osta siält mitä kukaneki tarvi. Siäl kaupois o paikallissi ihmissi töis ja neki saa palkka. Jos me tääl maal ostettais kaik vaa muualt ni tääl ei olis ko tyji taloi ja kaupoi. Lopult jäljel olis vaa tuule humina ja maakaapeli mulla al.
– Eikö kuitenkin kannattaisi harkita, kun saat 10 prosenttia halvemmalla.
– Olisko sul hetki aikka ni mää selitä. Sää varma tiädä et sähkö osuus o vaa kolmasosa sähkölaskust, lopu o vero ja siirtomaksu. Paikalline yhtiö o siirtomaksul pitäny linja hyväs kunnos ja muuntaji o uusittu. Meil ei o lähiaikoin ollu sähkökatkoi, vaik o ollu myrskyiki.
Sun 10 prosentin ale tekis meiä huusollis 15 euro vuades. Mää maksa mielellän hiuka enemmä, ko mää näe et tutu miähe, Seppälän Mikko tai Mäntysen Jaska ova liikkell tiä varres ja laittava maakaapeli maan pove. Sillo mää tiädä et sähkö virtaa muuallaki ko suanis ja o rauhalline olo.
– No meidän ei varmaan kannata jatkaa.
– Kyl mää puhu mieläs lissä. Käviks muute kattomas vuan 1997 Tuiskula Kesäteatteri näytelmä Sähkö virtaa suonis? Siin ol yks hiano kohtaus, misä se kulkukauppias Eriksson tul siihe moottoripyöräll – onks sul muute moottoripyörä? Tulisi oikke meil kotti pauhama sähkö halpuuttamisest.
– No sinulla on sähköasiat kunnossa, eiköhän me lopeteta.
– Sano mun sanone, et sul ol turkasen hyvä yritys, lopeteta vaa ja ko o syksy, nii ollaan ninko ei sataiska.

Sen sortin sorvarit

On mulla toinenkin konsti, kun sen sortin sorvarit soittelevat myydäkseen ikkunoit ja ovii.

– Onko Köyliössä, Riihitie 5 omistaja puhelimessa.
– juu u
– Meillä on alueellanne menossa kampanja ovien ja ikkunoiden uusimiseksi. Olisiko teillä hetki aikaa.
– O, mut onk sull? Meiä talos on pitkä räystä ja Roosi Aimo tekemä klasipoka ja ovenkarmi. Aimo meni talvel juur oikkia aikka lähimetti ja valkkas sielt sopiva männy. Sit se sahas ne ja laitto tapuli kuivama kevätaurinkko ja teki sydänpuust klasi- ja ovenkarmei. Semse meil juur ova, sydänpuust tehry.
Olisko sul viäl aikka. Tiämmä klasi ei valu. Muistaks sää viäl ne mein talo pitkä räystä? Ei pääs sade lähell. Mää ole kattelu et klasipoka o vieläki iha ko uude. Ajatteles et ne o ollu vast viiskymment vuot paikallas. Mää tilkitti muute poka ite pellavanauhal. Tais siin ol vähä mattokutteitaki joukos ko pellava lopu. Sillo oli niin köyhä aikka, ettei suuttau osta pellavii lissää.
– Teillä onkin asiat kunnossa.
– Sää se sanosi, mut käviks Tuiskula Kesätetteris katomas vuan 2011 näytelmä Sen sortin sorvari. Se ol hiano. Siin puhutti rakkaudest, varttuneest ja osi jo rypistyneest rakkaudest sekä nuarest ja intohimosest rakkaudest. Mikäs ikäne sä ole? Olek sää ollu koska intohimosest rakastunu? Mää ole kokenu kumpaaki sortti ja sama naise kans. Se o muute mun puoliso ja se kasvatta nätei kukkii. Meil o hiano piha. Iha ko paratiisi, ove käyvä hyvi ja klasi o kirkka. Ei täsä kuule mittä muutokse tuuli kaivat.

Mitä jäljelle jää tästä

Olisin minä jatkanut pidempäänkin, mutta puhelimeni alkoi tuutata. Hyvin puhelin on toiminut, vaikka en ole palveluntarjoajaa lukuisista taivutusyrityksistä huolimatta vaihtanut.

Hyvät tuiskulalaiset, kiitos, että sain kirjoittaa mainioon blogiinne. Minun piti kirjoittaa Köyliö-seuran lähestyvistä sadonkorjuujuhlista, mutta ne peruttiin Koronan vuoksi ja siirrettiin tuonnemmaksi niin kuin teidän mainio näytelmäviikkonne. Kiitos teille hienoista teatteriesityksistä, paikallisesta kulttuurinautinnosta, joissa näkyy intohimonne teatterin tekoon. Toivottavasti me Köyliö-seuralaiset olemme antaneet Köyliist-kirjojen muodossa Teille hienoja lukunautintoja.

Puheparteni ovat lapsuuteni Rauman ja myöhemmän elämänympäristöni sekoitus – sanoja maan ja taivaan väliltä. Havunummen talossa näytelmässä oli hieno laulu Mitä jäljelle jää tästä. Siinä on ripaus ja jälkiä ikääntyvän kaupunkilaispojan kotiutumisesta Köyliöön – Kiitos.

Mitä jäljelle jää tästä, matka kun tehty on.
Aavistus hämärästä, noususta auringon.

Mitä jäljelle jää tästä, huokaus rinnasta.
En lakkaa elämästä, en mistään hinnasta.

Lämmin on isän käsi, lapsesi hymyilee.
Hetkiä elämäsi, aarteita niistä tee.

Pieneen me mahdumme täällä, maailman kylissä.
Avaran pallon päällä, elämän sylissä.

Kirjoittaja: Samuli Vahteristo

Uskoka tai älkkä, koht ens rääkäsyll, vuan 1948, mää tavotteli rauman giält, Rauma sairalas – ei likikä kohdalles menny. Autoteknikoks minu olis koton haluttu, ku meil ol autoreeraamo. En tykänny, kynnealusta ol ain paskase ko piti tansseihi lähte.

Sotaväkke pääs huonomakki töihi – pyydetti oikke. Ole ain ollu kiinnostunu valokuvaamisest. Porin prikaati tarjos siihe hiano mahdollisuude. Tein siäl semmost aviisi ko Porilaine ja paljo muut. Kapteeni arvo mul o sotilaspassis. Heti koht ensmäisen eläkepäivän ne pyys mua Läns-Suome aluetoimittajaks. Siit päät, iha näihi saakk mää ole kirjottanu monelaissi lehti, kaikesorttisi jutui. Köyliist-kirjoiki on tullu tehty tutus porukas. Köyliön kylien pualt mää o ain pitäny. Enkä ol pelkästä vetäny kottipäi, Kankaanpäähä.

Mul o sama tyttöystävä ollu jo liki 50 vuat. Ain se o yht sulone. Kolm last me o häärätty peitoal maailma. Ne taas o pyöräyttäny kolm lastelast. Määt tykkä narrat kaloi ja nuaren tais tulla narrattu vähä likoiki. Sienimettäs tykkä korin kans kulkke, vaellusreppuki sopi mun selkkä ja golfmaila kätte.

Elämä o kohdellu minu hyvi, mitä ny toises kontis o vähä kremppa. Jos haluut tarkemmi tiättä nii oikkias.