Tuiskulan kulttuurikeskus-hankkeen vaiheita keväällä 2020

Susanna Salo-Kimppa:

Keväällä 2020, kun kaikki on vähän eri tavalla kuin etukäteen oli ajateltu, on aikaa pysähtyä hetkeksi havainnoimaan tarkemmin asioita, joita normaalisti tuiskulalaisessa kesässä pitää itsestäänselvyyksinä. Heti ensimmäisenä ja aika hauskanakin erityispiirteenä nousee ajatuksiin se, että vaikkakin Tuiskulassa tehdään historiaa tutuksi teatterin keinoin, on täällä aina kuitenkin ennakkoluulottomasti katsottu tulevaisuuteen. Kylässä on toteutettu lukemattomia hankkeita, joiden lopputuotteena kylään on jäänyt aina jotakin pysyvää hyvää ja edelleen uutta luovaa. Niin nytkin. Toisaalta Tuiskula näyttäytyy ulospäin hyvin yhteisöllisenä kylänä eikä turhaan vaikka sitä ei itsestäänselvyytenä mitenkään erityisesti tule täällä ajatelleeksi. Siihen on totuttu, että yhdessä tehdään.

Uusi hanke

Tuiskulan Kesäteatterin 50. juhlavuosi lähenee ja jälleen oli aika uudelle. Toiveissa oli jo pitkään ollut kunnostaa kaunis kuivurimme, joka kylässä vieraileville on tullut tutuksi teatterin lipunmyyntipisteenä. Kun kiinteistöä, jonka tontilla Ravintola Riippakoivumme sijaitsee, tarjottiin kylällemme, alkoi mielissä hahmottua yhtenäisen kulttuurikeskittymän mahdollisuudet. Kiinteistökaupan jälkeen Tuiskulan Seuratalo, Torpparimuseo ja teatteri muodostavat yhtenäisen alueen, jonka keskellä sijaitseva kiinteistö hyödyttää kaikkia toimijoita. Saimme myönteisen päätöksen hankehakemuksellemme ja hanke oli tarkoitus saattaa päätökseen jo ennen kesän tapahtumia.

Talkoisiin!

Samalla kun kävi selväksi, että kesän tapahtumista on luovuttava, oli myös hankeaikatauluja höllennettävä. Talkoilu muuttui hankalaksi ja seniorit eristettiin kotikaranteeneihin. Jokainen suomalainen ja maailman kansalainenkin on jo huomannut, miten hienoa on kohdata ihmisiä. Muutenkin kuin Teamsin välityksellä. Talkoisiin oli kuitenkin päästävä ja etäpalavereissa sovittiin käytännöistä. Tuiskulalaiset ”senioriaktivistit” vuorottelivat tonttivierailuilla ja huutelivat etäältä ohjeita Karosen veljeksille, jotka tulivat raivaamaan luonnontilaan jäänyttä Maantilan pihapiiriä. Puita kaatui ja kaunis pihapiiri heräsi uuteen kevääseen.

”Lippukoppi”

Kevään edetessä suositukset ovat huojentuneet ja nyt töihin ovat päässeet myös kaikkein innokkain osa tuiskulalaista luonnonvaraa. Turvaväleistä on pidetty huolta nosturein ja vuorottelemalla. Kaunis kuivurimme saa osittain uuden katon, ja paljon on vielä tehtävää, mutta jo nyt on nähtävissä, miten suuri merkitys kunnostuksella on koko kyläkuvaan. Toivottavasti jo ensi kesänä saamme esitellä Tuiskulan Kulttuurikeskuksen koko laajuudessaan vieraillemme. Koska ihmisiähän tässä on tullut ikävä, niin omia kuin vieraita!

Seuraavassa kuvaterveiset ensimmäisistä talkoista kuivurilta. Naamasta sen jo näkee, miten hauskaa yhdessä tekeminen on. Hommissa mukana senioriaktivistit Kari Krusberg, Pentti Vuotila ja Veikko Salo. Kuvaajana toimi Sanna Kinnunen.

Haluatko lukea muiden Sanokaas mun sanonee -blogin kirjoittajien juttuja? Ne löydät tästä.
Haluatko lukea muita tämän kategorian juttuja? Ne löydät tästä. 
Haluatko lukea muita Susannan kirjoittamia juttuja? Ne löydät tästä.
Haluatko lukea kirjoittajien esittelyt? Ne löydät tästä.

Tunnetko jonkun, joka voisi olla kiinnostunut tästä asiasta? Jaa teksti hänelle somessa!